Vieläkö jatkaisi? / Should I continue?

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin tänne. Olen harkinnut koko blogin lopettamista, sillä en oikein saa tästä mitään irti. Saakohan kukaan muukaan? Kiitos kuitenkin lukijoille ja niille muutamille, jotka ovat viitsineet kommentoida, vaikka itse en ole muiden suuntaan ollut kovin aktiivinen.

Kun väkisin kuvailin ja kirjoitin viimeistä juttuani marraskuussa, niin enpä arvannut, mitä oli pian tulossa, vaikka se olikin odotettavissa. Myöhään samana iltana äitini kuoli, enkä ole sen koommin halunnut palata blogiini.

Miniatyyrejä en kuitenkaan ole jättänyt, vaikka välillä tuntuukin, että kaikki ideat on jo käytetty. Talonpoikaiskalusteita, joista kovasti pidän, tai niiden tapaisia tekee niin moni muukin, että olen yrittänyt keksiä jotain muuta tai sitten jotain todella erikoista, mitä kukaan muu ei vielä olisi tehnyt nukkekotiin. Tässä yksi, vauvan sänky, jossa kehto keinuu pienen katossängyn päätyjen varassa:

Malli ei ole omakeksimäni, vaan näin kuvan tällaisesta eräässä kirjassa. Oikea kehtosänky on tehty vuonna 1771 syntyneelle tyttövauvalle ja kuuluu Porvoon museon kokoelmiin. Ei kylläkään sovi omaan nukketalooni, jos en joskus tee uutta, joten tämä on tulossa myyntipöytääni viikon kuluttua Tampereen Vapriikissa pidettäville nukkekotimessuille. Muitakin sänkyjä, aikuisille, on vielä tulossa, jos ehtivät valmistua, ainakin korkoonen ja eräs muu, jota jotkut ovat toivoneet.

Näytetään nyt yksi toinenkin. Jos joku sattuisi muistamaan aiemmin tekemäni emalilävikön, niin se ei silloin ollut se, mitä halusin tehdä, vaan tämä:

Tällaisiahan emaliläviköt ennen olivat, vesikuupan muotoisia mutta reiät pohjassa. Ja tein minä niitä vesikauhojakin samalla.

There has been long silence in my blog. Since my mother died in november I lost my interest in blogging. But I am still making miniatures. Here I show you couple of examples: a cradle bed for a baby and an enamel colander. I saw a picture of a bed like this in a book, the original real size bed was made in year 1771.