perjantai 13. marraskuuta 2020

Vähän valoa

Harjavallan nukkekotinäyttely päättyi kuukausi sitten. Kovin hyvää paikkaa nukkekodeilleni ei uudessa kodissani ole, vaan ne sijaitsevat nyt liinavaatekaapin päällä niin korkealla, että vain pohjakerrokseen näkee nousematta tuolille seisomaan. 

Näyttelyssä havaitsin taas, kuinka käytännöllistä olisi, jos nukkekodissa olisi valot. Näyttelytila oli melko hämärä, eikä katossa olleita kohdevaloja saanut kohdistettua juuri minun taloihini. Avajaisissa seurasin harmissani kauempaa, kun moni museokävijä vain kulki pysähtymättä pimeitten mökkieni ohitse, toisten valaistuja taloja sen sijaan pysähtyivät tutkimaan. Hätäratkaisuksi vein sinne kaksi pöytään kiinnitettävä työvalaisinta osoittamaan kohti nukketalojani, mikä paransikin tilannetta huomattavasti. 

Alun perin ajattelin, ettei nukkekodissani ole sähköjä, joten mahdollisen valon pitäisi olla "öljylamppu" tai johonkin katonreunaan piilotettu kohdevalo, joka vain valaisee huoneita eikä muuten näy katsojalle. En välttämättä haluaisi, että talosta roikkuu sähköjohto, mutta kauppojen jouluvalo-osastoilta löytyy nyt monenlaisia patterivalojakin - ehkä niistä voisi virittää jotain väliaikaista, tuumin. Paristojen kulutusta en mieti, enhän aio niitä valoja jatkuvasti polttaa.

Vastoin tapojani ostin sellaista, mitä moni muukin nukkekotiharrastaja, nimittäin tällaisen pienen takkalyhdyn.


Lyhty ei edusta millään tavoin minun tyyliäni, eikä missään nimessä pääse sinällään nukkekotiini, mutta leiskuvan "tulen" ja muoviset puut sai helposti purettua sen sisältä pois. Ja ehkä tuosta kuoresta voisi joskus keksiä jotain muuta... Nyt on sitten muuripadan alla valkea.


Lyhdyn puut ovat pehmeää muovia, jota pystyy vaikka saksilla leikkaamaan; muokkasin yläpäätä pyramidin muodosta tasaisemmaksi. Käänsin lyhdyn sisukset makuuasentoon, huippu kohti katsojaa, koska niinhän päin polttopuut tällaisessa tulisijassa ovat. Vähän on vaikeakäyttöinen: tuli sytytetään ottamalla vesipata pois reiästään, niin sieltä yläkautta pääsee käsiksi katkaisijaan. 

Pesuhuoneen seinällä riippuvassa tallilyhdyssä on sisällä pienten patterijouluvalojen viimeinen lamppu. Loput sijoitin takana olevaan käytävään, jonka raollaan olevasta ovesta paistaa valo. Lamppuja ei ole kiinnitetty mihinkään, sen voi tehdä vasta kun viitsin avata takaseinän. Sitten muuten näkymättömissä olevia takaportaita pääsee katsomaan ikkunasta.


Kuistille tuli myös patterivalot, karusti vain katon etureunaan kiinni, ja viimeisen pujotin ulkolyhtyyn. Voisi olla toimiva viritys muuten, mutta nyt kun talo on niin korkealla, niin katsoja näkee lamput alaviistosta, mikä ei siis ole tarkoitus. Tuolilla seisojaa ajatellen kuitenkin hyvät!


Kurkistus sisälle.