Ja vielä yksi

Kuistillekin valmistui uusi matto. Sidoksen matkin eräästä vanhasta 1:1- matostani, mutta lopputulos ei kyllä muistuta ollenkaan sitä; loimen pitäisi olla vielä paljon tiheämmässä, jotta kudonnaisista tulisi täysin esikuviensa näköisiä. Muutaman raidan kudottuani aloin epäröidä, sillä matto alkoi kovasti näyttää tiskirätiltä, mutta onneksi pääsin siitä ajatuksesta yli. Pidän tästä yhtä paljon kuin muistakin.

Kuistille pääsee näkemään saranoidun katon kautta tai ovesta ja ikkunoista. Olen mielelläni sanonut, että talossa on lähes pelkästään itsetehtyjä esineitä, mutta en ole muistanut kuistia. Täällähän on vaikka mitä ostettua, tavarat kukkapöydän alahyllyllä ja kynttilä sekä astiat toisen pään penkillä. Kasvit ovat muovikukan osia työnnettynä itsevalettuihin saviruukkuihin ja siltä ne näyttävätkin. Kengät olen muokannut barbien kengistä leikkaamalla ja liimaamalla.

Yllätyksekseni huomasin, että ikkunoita ei olekaan liimattu paikoilleen; onneksi ne ovat niin tiukat karmeihinsa, etteivät ole koskaan pudonneet vahingossa, vaan pysyvät paikoillaan ilman mitään kiinnitystä. En muistanutkaan, että olen jättänyt ne irti, jotta ahdasta kuistia pääsee paremmin sisustamaan. 

Ovessa ei ole saranoita, paitsi ulkoa näkyvät valesaranat, vaan se on samanlailla vain asetettu paikalleen, johtuen tästä:

Tässä on se rakennusvirhe, mistä olen ennenkin kertonut: ovi osuu kaiteeseen ennen kuin on kokonaan auki. Siksi en auo ovea koskaan, mutta on kuitenkin irtonainen samasta syystä kuin ikkunat.

Naulakossa on vanhanaikaiset ukonpäänaulat. Takki ei ole puettava, on vain kangasta liimattuna vähän takin muotoon.

Seinälle on ripustettu Olavinlinnaa esittävä kipsitaulu, peili, avainnippu ja vaateharja tuohitelineessä.

Ja vielä viimeinen matto. Tämä pieni pätkä on tarkoitettu pesuhuoneeseen johtavaan takakäytävään.