Kutojan tuvan vintillä

Pari viime syksynä tehtyä esinettä on jäänyt esittelemättä. Lempiesineitäni, vanhoja käsityövälineitä, voisin tehdä pelkästään näitä! Pimeältä matalalta vintiltä en valitettavasti saanut aikaiseksi kovin laadukkaita kuvia, kun oikeassa maailmassakin oli sateisen harmaa päivä.

Nyt voisi sanoa, että täällä keräillään vyyhdinpuita, sillä kolmehan on jo kokoelma. Kaksi on hieman harmittavasti melkein samanvärisiä, mutta sille ei mahda mitään, koska värit ovat kunkin alkuperäisen esikuvan mukaisia. Keskimmäinen on uusin, sen näin 1:1-kokoisena yhdellä viime kesän harvoista romutoreista. Siinä on samanlainen kierroslaskumekanismi kuin vihreässäkin mutta näkyvillä, kun taas vihreässä se on piilossa kopan sisällä. Kuvasta sitä ei kyllä juuri erota, koska jää enimmäkseen siiven taakse piiloon. Mutta tällä kertaa en viitsinyt tehdä laskurista toimivaa, joten siihen liittyvät osat on liimattu kiinteästi paikoilleen, vaikka muuten vyyhdinpuu toki pyörii. 

Rullatuoleja on kertynyt seinustan penkille neljä, ja alakerrassakin on ainakin yksi. Uusimman eli etummaisen innoittajana oli eräs Cedercreutzin museossa olevista rullatuoleista. Käsityövälineiden seassa on vähän muutakin, kuten perunajauhomylly. Lyhdyssä palaa valo, vaikka se ei kuvassa näy; arkkuun on kätketty patterituikkukynttilä.

Täällä olisi matonkutojallekin hommia. Hetekan päällä pidetään mattokääröjä, jotka voisin korvata ohuemmilla. Toisaalta haluan ehkä pitää nämä muistona, sillä olen ne kutonut teini-ikäisenä oikeilla kangaspuilla ja muistan, miten iloitsin niistä silloin. Nyt vasta kuvasta huomaan, että mattojen paksut hapsut tököttävät hassusti ylöspäin, kävin kääntämässä rullat, mutta en viitsi ottaa uusia kuvia.

Ja vielä yksi

Kuistillekin valmistui uusi matto. Sidoksen matkin eräästä vanhasta 1:1- matostani, mutta lopputulos ei kyllä muistuta ollenkaan sitä; loimen pitäisi olla vielä paljon tiheämmässä, jotta kudonnaisista tulisi täysin esikuviensa näköisiä. Muutaman raidan kudottuani aloin epäröidä, sillä matto alkoi kovasti näyttää tiskirätiltä, mutta onneksi pääsin siitä ajatuksesta yli. Pidän tästä yhtä paljon kuin muistakin.

Kuistille pääsee näkemään saranoidun katon kautta tai ovesta ja ikkunoista. Olen mielelläni sanonut, että talossa on lähes pelkästään itsetehtyjä esineitä, mutta en ole muistanut kuistia. Täällähän on vaikka mitä ostettua, tavarat kukkapöydän alahyllyllä ja kynttilä sekä astiat toisen pään penkillä. Kasvit ovat muovikukan osia työnnettynä itsevalettuihin saviruukkuihin ja siltä ne näyttävätkin. Kengät olen muokannut barbien kengistä leikkaamalla ja liimaamalla.

Yllätyksekseni huomasin, että ikkunoita ei olekaan liimattu paikoilleen; onneksi ne ovat niin tiukat karmeihinsa, etteivät ole koskaan pudonneet vahingossa, vaan pysyvät paikoillaan ilman mitään kiinnitystä. En muistanutkaan, että olen jättänyt ne irti, jotta ahdasta kuistia pääsee paremmin sisustamaan. 

Ovessa ei ole saranoita, paitsi ulkoa näkyvät valesaranat, vaan se on samanlailla vain asetettu paikalleen, johtuen tästä:

Tässä on se rakennusvirhe, mistä olen ennenkin kertonut: ovi osuu kaiteeseen ennen kuin on kokonaan auki. Siksi en auo ovea koskaan, mutta on kuitenkin irtonainen samasta syystä kuin ikkunat.

Naulakossa on vanhanaikaiset ukonpäänaulat. Takki ei ole puettava, on vain kangasta liimattuna vähän takin muotoon.

Seinälle on ripustettu Olavinlinnaa esittävä kipsitaulu, peili, avainnippu ja vaateharja tuohitelineessä.

Ja vielä viimeinen matto. Tämä pieni pätkä on tarkoitettu pesuhuoneeseen johtavaan takakäytävään.

Seuraavat matot

 Pääsin kutomisen vauhtiin ja makuuhuoneeseen valmistui myös uusi matto. Tämä malli olikin huomattavasti nopeampi pujotella kuin keittiön matot.

Seuraavassa kuvassa keskeneräisenä puissa matto näkyy vähän paremmin. Muutaman raidan tehtyäni ajattelin, että tuli liian kirjava ja levoton, kun mallissani on niin monenlaista pintaa, mutta jatkaessani kutomista aloin pitämään tästä koko ajan enemmän ja enemmän. 

Täälläkin oli paikka kynnysmatolle.

Taakse portaikkoonkin on ilmestynyt pikkumatto, näitä on niin mukava kutoa. Talo on niin pieni, että portaita tehdessäni olen yrittänyt säästää mahdollisimman paljon tilaa. Siksi ylimpänä on vain kapea tasanne, josta noustaan vielä askelman verran makuuhuoneen kynnykselle.

Otin ikkunan pois, jotta pääsin kuvaamaan:

Tässä seinähylly, jonka tein ennen viimevuotista näyttelyä:

Kirjoja olisi paljon enemmän kuin vain yksi hyllyllinen, mutta laitoin sinne vähän muutakin. Hyllyn koristeosiin uhrasin yhden aiemmin tekemäni koukeroisen keittiöhyllyn. Hirvitaulu on kipsistä valettu, samoin kuin suojelusenkelitaulun ja rappukäytävässä olevan taulun kehykset. 

Mattoja

 Talvi on kulunut aika vähillä askarteluilla, mutta keittiöön valmistui sentään uudet matot. Edellisethän olivat tilapäisratkaisuna äkkiä tehdyt pikamatot, kankaalle liimattuja villalanganpätkiä. Menivät kyllä matoista, mutta halusin kudotut matot. Ihan oikeita räsymattoja en vieläkään saanut, vaan käytin kuteena lankaa leikatun matonkuteen sijasta.

Heti oli selvää, että pelkkä palttinasidos ei kelpaisi, vaan kuvioita piti olla. Yritin tutkia paria edellisten sukupolvien kutomaa 1:1-mattoa kotonani, mutta en saanut niiden kuvioita onnistumaan näin pienessä koossa, joten päädyin sitten tällaiseen ehkä vähän nykyaikaisempaan malliin. Kudontaan käytän tätä ennenkin esiteltyä kudontakehystä ja kuviot syntyvät kudelankojen erilaisesta pujottelusta. Tässä on jo uusi matto aluillaan.

Ihan tavallista ompelulankaa käytän loimena ja kude on kaksi säiettä muliinilankaa. Aiemmin tekemäni maton jälkeen sain toisilta harrastajilta erinomaisen neuvon, että kehikon joka väliin voi laittaa useamman loimilangan. Jokaisessa lovessa on siis kolme lankaa. Kun on muutaman rivin pujotellut, alkavat loimilangat asettua vierekkäin maton päähän, mutta kyllä ne silti pysyvät kolmen ryhmissä, jotka erottuvat vielä valmiistakin matosta, varsinkin "tavallisessa" matossa, kuviot vähän peittävät sitä jakoa. Mutta kuvassa on siihenkin apuväline, jota en nyt tekemissäni matoissa vielä ollut ottanut käyttöön. Tiheäpiikkinen kampa jakaa kolmen ryhmät erilleen; katsotaan, onko lopputulos parempi sen kanssa.

Tässä lähemmin, millaiset matoista tuli. Kahden maton valmistumiseen meni pari kuukautta, sillä pujottelin vain muutaman rivin päivässä, mutta jotenkin oudosti nautin nimenomaan siitä hitaasta tekemisestä. Aluksi puuhasin keittiön pöydän ääressä pelkän kattolampun heikossa valossa, mistä seurasi se, että pidemmässä matossa jonkun raidan väri vaihtui tahattomasti kesken kaiken, mutta nukkekodissakin on hämärää, joten ei se siellä enää näy. Tumma alusta kudottaessa helpottaa näkemistä, niin vaaleat loimet erottuvat paremmin.

Kynnysmaton kanssa samaan loimeen mahtui toinenkin lyhyt matto, joten kudoin palttinalla tämän riemunkirjavan tajunnanvirtamaton.

Tästä näkee selvästi loimilankojen kolmijaon, mutta ei se minusta haittaa. Tämä on myös huomattavasti ohuempi ja taipuisampi kuin siniset, asettuu nätisti narulle. Mutta en kyllä enää tee tuolla kehyksellä kahta mattoa kerralla: kummankin toiseen päähän jäi vain parin sentin loimenpätkät, joita oli erittäin vaikea solmia. Nyt sitten suunnittelen ja kudon joka huoneeseen uudet matot, kiirettä pitämättä!