lauantai 3. lokakuuta 2020

Muovia ja virkkausta

Muuton jälkeen minulla ei enää ole verstastani, ei edes erillistä työhuonetta, joten puutyöt oli unohdettava ja keksittävä välillä jotain muuta. Kartonkiaskartelu on siistiä sisäpuuhaa ja siihen minulla on paljon ideoita. Kuten olen ennenkin sanonut, kartongista voi tehdä nukkekotiin melkein mitä vain. On hauska miettiä, minkä muotoisista paloista mikäkin esine muodostuu, ja suunnitella kaavoja.

Aiemmin olen tehnyt emalisankoja ja -pesuvateja, nyt tein niitä "muovisina". Lisäksi syntyi saaveja, pyykkikoppia ja kannellisia pyykkikoreja.


Tässä eri värejä. Punainen maali, joka oli eri merkkiä kuin muut,  reagoi oudosti käyttämäni lakan kanssa, ja punaisista tuli tuollaisia raitaisia. En pidä sitä suurena onnettomuutena, sillä vanha punainen muoviesine usein haalistuu ajan kanssa.




Varsinkin pyykkikoppa on hidas valmistaa, se koostuu lukemattomista paloista. Yhden tekemiseen kului ei ainoastaan tunteja vaan päiviä aikaa, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Kopat myös pinoutuvat kauniisti. Mallina oli Sarviksen retropyykkikori.


Samalla tein pikkuhiljaa toista hidasta puuhaa. Olen haaveillut isoäidinneliöistä virkatusta päiväpeitosta nukkekotiini ja nyt sen tekemiseen oli sopiva hetki. Päästäkseni edes lähelle oikeaa mittakaavaa käytin ompelulankoja. Aikamoista tihrustamista pienellä koukulla! Oikeastaan en edes pidä virkkaamisesta, mutta muutaman neliön päivävauhtia sain kasaan tarpeeksi peittoa varten. Pyrin vaikutelmaan, että tämä olisi tehty jämälangoista, joten valitsin paljon eri sävyjä, kaikki vihreään viittaavat mitä varastoistani löytyi ja muutama muu tehosteeksi. Virkkasin kaikista ruuduista erilaisia, mutta valmiista työstä huomasin, että onhan siellä vahingossa kaksi samaa. 


Nukkekodissani ei ole sänkyä, vaan siellä nukutaan vanhassa sivustavedettävässä sohvassa. Peittoon olen erittäin tyytyväinen!




2 kommenttia:

  1. Voi iiiiiik, miten ihania! Kaikki. En tajua, miten osaat tehdä niin aidon näkösiä miniesineitä. Minustakin punaisen haalistuminen raidalliseksi vain lisää sen uskottavuutta. Aivan tajuton tuo virkkuupeitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila. Parhaiten miniesineestä saa aidon näköisen, jos on käytettävissä 1:1-esine, jonka pystyy mittaamaan joka kantilta; silloin saa tehtyä hyvät kaavat ja esineen muoto ja mittasuhteet tulevat oikein. Juuri siitä pidän tässä hommassa eniten. Ja välillä voin tehdä sellaistakin, mikä ei ole niin kivaa, kuten virkkuu, mutta lopputuloksesta saa iloa!

      Poista