perjantai 1. tammikuuta 2016

Talvisia sisäpuuhia

Hyvää Uutta Vuotta ja kiitos menneestä vuodesta kaikille lukijoilleni ja asiakkailleni!

Lapsena joutui useasti pitelemään lankavyyhtiä, kun äiti keri lankaa kerälle. Ei ollut lempipuuhaani, kädet väsyivät ja aina piti pelätä, että päästää vahingossa useamman säikeen kerrallaan ja koko vyyhti sotkeentuu. Siltä olisi vältytty kokonaan, jos äidillä olisi silloin jo ollut tämä:
Pöydän reunaan kiinnitettävä kokoontaittuva kerinpuu on ollut tekolistallani varmasti yli vuoden. Kun kerran olen tehnyt pienoiskoossa muitakin käsityövälineitä kangaspuista alkaen, niin sopiihan tämä oivasti joukon jatkoksi. Toteutuksessa oli haasteita ja lopulta oli tyydyttävä muutamaan kompromissiin, jotta sain sen toimivaksi. Ensinnä aloitin tekemällä nuo kepit, mistä se koostuu, täysin mittakaavan mukaisiksi eli tosi ohuiksi. Mutta kun niihin yritti porata sen kokoisen reiän mistä saisi neulan läpi, ne tahtoivat halkeilla, tai halkesivat tai jopa katkesivat viimeistään siinä vaiheessa, kun kokosin vehjettä. Entäpä pienemmät reiät ja kokoaminen ohuella rautalangalla? Huono idea, ei avaudu ja sulkeudu kunnolla jäykän rautalangan kanssa. Niinpä sitten paksunsin keppejä sen verran, että työskenteleminen on mahdollista, ja johan onnistui.

Suljettuna kerinpuu on hieman paksun näköinen mutta tunnistettava.


Vielä ei ole vyyhtiä näkyvillä, koska lankoja ei ole edes alettu kehrätä. Villat ja karstat odottavat kopassa, rukki on valmiina, joten eiköhän tästä  valmistakin synny.
Sirompi rukki pitäisi kyllä tehdä. Tuo sininen on vähän isommasta pystyrukista tuunaamani ja sen osat ovat liian paksuja ja isoja.

Kaapin päällä on keräilyesineiden joukossa myös pieni matkamuistorukki:



14 kommenttia:

  1. Voi että, niin ihana kehruunurkkaus ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila. Nämä pienet käsityövälineet ovat minusta ihania, vaikka olenkin melkein kokonaan lakannut tekemästä käsitöitä 1:1-koossa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Tätä varten piti kyllä tehdä harjoituskappaleitakin.

      Poista
  3. Oooih, tuollaisella olen itsekin vyyhtenyt - ja mahdoton tuo pikkiriikkinen rukki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anne. Meillä äiti hankki kerinpuun vasta kun lapset olivat muuttaneet pois kotoa. Se on nyt minulla, mutta en ole käyttänyt muuhun kuin malliksi tälle pienemmälle. Pikkupikkurukki on sellaisesta koruriipuksesta tuunattu, samoin kuin pienet ompelukoneetkin kaapin päällä.

      Poista
  4. Bonne année 2016 !

    J'admire le dévidoir sur la première photo, et repliable en plus ! J'ai tenté d'en faire un pour un chariot de mercerie, et j'ai bien vu la difficulté pour les articulations.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merci, Joc! Unfortunately I don't speak French, but I understood that you have tried to do something like this. I used yarn for the joints and it worked pretty well.

      Poista
  5. Meillä oli kotona tuollainen kerinpuu mutta se oli muovia. Se on kyllä todella hyödyllinen kapistus etenkin ohuita lankoja keriessä. Todella upeita esineitä taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Muovista kerinpuuta en olekaan nähnyt.

      Poista
  6. No nyt ihan pyörryttää!
    Rukkia ja mattopuita olen saanut kasaan mutta, että kerinpuut! Kärsivällisyyttä, vakaata kättä ja taitoa on taas ollut vaikka kuinka. Aivan ihanat ja vielä toimivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mare. Sitkeyttä näiden tekeminen kyllä vaati! Kunnollinen rukki on vielä haaveissa.

      Poista