Pitkästä aikaa tuli tehtyä uusi "korkoonen" - lainausmerkeissä siksi, ettei tästä oikeastaan voi käyttää sitä nimitystä, koska on peräisin Satakunnasta. Olen jo useampana kesänä käynyt Noormarkun kotiseutumuseossa katselemassa siellä olevaa ovin varustettua kerrossänkyä ja suunnitellut sen tekemistä. Viime kesänä minulla oli jo kamera mukana ja nyt sitten sänky on toteutettu mininä. Peileissä pitäisi olla vielä kukkamaalaukset, ja pohjavärin kanssa kävi niin, että vihreää olin sekoittamassa ja vihreältä maali näytti vielä koepalassani, mutta tänä aamuna, kun menin katsomaan kuivunutta sänkyä, niin sepä olikin sininen.
Tämä on sikäli erikoinen, ettei ole mikään vanha. Itse asiassa se on täysin käyttämätön, Maire Gullichsen on sen teettänyt varta vasten museoon lahjoitettavaksi, noin 1950-luvulla, luulisin. Sänky ja toinen yksinkertaisempi ilman ovia oleva valmistettiin Ahlström oy:n puusepänverstaalla arkkitehti Y. Laine-Juvan piirustusten mukaan. Merkillistä on sekin, että miksi museoon haluttiin juuri nämä, kun ei Satakunnassa ole yleisesti ollut talonpoikaiskerrossänkyjä käytössä. Tällaisia, missä on alasänky ovien takana, on tavattu toisaalta Tornionjokilaaksossa ja toisaalta lounais-Suomessa esim. Uudenkaupungin seudulla, missä olenkin kerran nähnyt kolmikerroksisen sängyn, jossa oli kahdessa alimmassa kerroksessa ovet.
Ja huomenna sitten Turkuun Aboa Vetukseen nukkekotijoulumarkkinoille (paljastetaan nyt etukäteen, että yksi jouluun liittyvä tuote minulta löytyy, sallattihakkuri- ja kaukalo rosollin tekoon) ja nukkekotinäyttelyä katsomaan.
perjantai 27. marraskuuta 2015
torstai 26. marraskuuta 2015
Äidin tuolit
Tuoliteema jatkuu. Tässä uusimpia tekemiäni, mutta yhtä hyvin kuva voisi olla lapsuuden kodistani, liina vain puuttuu pöydältä:
Tällainen kalusto meillä oli ja on tietysti vieläkin olemassa, ainoana erona (paitsi että ovat ihmisten kokoiset eivätkä pieniä kuten nämä kuvassa), että piianpeilin reunat ovat koukeroiset, kun tässä olen käyttänyt vain sorvattuja keppejä. Alkuperäiset kalusteet ovat peräisin äitini kotoa, ja käsittääkseni olivat hänen taatansa tekemät.
Huomenna alkaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova museossa mielenkiintoinen näyttely: 12 vanhaa nukketaloa 1700-luvulta meidän päiviimme Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista Lontoosta. Siihen liittyen järjestetään samassa museossa tänä lauantaina eli 28. marraskuuta nukkekotijoulumarkkinat, jonne minäkin olen menossa. Itse näyttely jatkuu kevääseen saakka.
Tällainen kalusto meillä oli ja on tietysti vieläkin olemassa, ainoana erona (paitsi että ovat ihmisten kokoiset eivätkä pieniä kuten nämä kuvassa), että piianpeilin reunat ovat koukeroiset, kun tässä olen käyttänyt vain sorvattuja keppejä. Alkuperäiset kalusteet ovat peräisin äitini kotoa, ja käsittääkseni olivat hänen taatansa tekemät.
Huomenna alkaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova museossa mielenkiintoinen näyttely: 12 vanhaa nukketaloa 1700-luvulta meidän päiviimme Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista Lontoosta. Siihen liittyen järjestetään samassa museossa tänä lauantaina eli 28. marraskuuta nukkekotijoulumarkkinat, jonne minäkin olen menossa. Itse näyttely jatkuu kevääseen saakka.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Uusia tai vanhoja huonekaluja
Viimeaikaisia töitäni:
Sama pirttikalusto, mitä olen ennenkin tehnyt mutta tällä kertaa pidempänä. Tämä olisi ihmisten koossa kaksimetrinen ja näyttää minusta paremmalta kuin se lyhyt versio. Juomalasit ovat muuten kynänpäistä, aika isot mutta sopivat yhteen noiden valmislautasten kanssa, jotka myös ovat liian suuret.
Ja tässä 1:12-kokoisena tuoli, minkä olen aikaisemmin tehnyt 1:18-koossa. Joskus jostain esineestä tulee niin mieleinen itselleni, että sitä tekee mieli käydä vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ihailemassa työhuoneessa. Nämä tuolit olivat nyt sellaisia.
Kissanrontti tuli esiin, kun etsiskelin vanhan Talon tavaroiden joukosta jotain rekvisiittaa. Olen ommellut sen tekokarvasta nukkekotiharrastukseni alkutaipaleella, enkä malta hävittää, vaikka aika huvittava onkin. Tassujen ja hännän sisällä on rautalankaa, jotta kissaa voi asetella eri asentoihin.
Ihan uutena tällainen trymoopeili:
Selailin aiemmin syksyllä katsastuskonttorilla jotain vanhaa lehteä ja osui silmiin kuva tällaisesta. Mietiskelin, josko voisin repäistä lehdestä sivun irti, kun huomasinkin pöydällä lapun: "Jäikö lehti kesken? Ota se mukaasi." Ja minähän otin, ja heti kotona peilejä tekemään. Näihin piti tulla vielä lampetitkin, mutta en nyt ehtinyt niihin saakka.
Sunnuntaina menenkin taas messuille, silloin on Nukke- ja nallemarkkinat Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tervetuloa! Sisäänpääsy on muuten ilmainen.
Sama pirttikalusto, mitä olen ennenkin tehnyt mutta tällä kertaa pidempänä. Tämä olisi ihmisten koossa kaksimetrinen ja näyttää minusta paremmalta kuin se lyhyt versio. Juomalasit ovat muuten kynänpäistä, aika isot mutta sopivat yhteen noiden valmislautasten kanssa, jotka myös ovat liian suuret.
Ja tässä 1:12-kokoisena tuoli, minkä olen aikaisemmin tehnyt 1:18-koossa. Joskus jostain esineestä tulee niin mieleinen itselleni, että sitä tekee mieli käydä vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ihailemassa työhuoneessa. Nämä tuolit olivat nyt sellaisia.
Kissanrontti tuli esiin, kun etsiskelin vanhan Talon tavaroiden joukosta jotain rekvisiittaa. Olen ommellut sen tekokarvasta nukkekotiharrastukseni alkutaipaleella, enkä malta hävittää, vaikka aika huvittava onkin. Tassujen ja hännän sisällä on rautalankaa, jotta kissaa voi asetella eri asentoihin.
Ihan uutena tällainen trymoopeili:
Selailin aiemmin syksyllä katsastuskonttorilla jotain vanhaa lehteä ja osui silmiin kuva tällaisesta. Mietiskelin, josko voisin repäistä lehdestä sivun irti, kun huomasinkin pöydällä lapun: "Jäikö lehti kesken? Ota se mukaasi." Ja minähän otin, ja heti kotona peilejä tekemään. Näihin piti tulla vielä lampetitkin, mutta en nyt ehtinyt niihin saakka.
Sunnuntaina menenkin taas messuille, silloin on Nukke- ja nallemarkkinat Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tervetuloa! Sisäänpääsy on muuten ilmainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)