Jotain näytti puuttuvan, enkä voinut antaa sängyn olla rauhassa, ja tässä tulos. En ole ihan varma, olenko tyytyväinen vai en. Otin mallia alkuperäisistä kukkakuvioista hieman yksinkertaistaen ja jättäen joitain elementtejä pois.
Kerrossänky on tarkoitettu huoneen kulmaan, joten toinen pääty olisi voinut olla ilman peilejä ja vaikka ihan maalaamaton, mutta koska en tullut sitä ajatelleeksi tekovaiheessa ja tuli tehtyä kaksi samanlaista päätyä, niin pitihän se toinenkin maalata. Myöskään siellä ei olisi tarvinnut olla koristemalauksia, mutta harjoittelin ensin sinne siltä varalta, että maalauksistani tulee aivan kamalat, niin en heti pilaa koko huonekalua.
Ja näkyviin jäävä pääty:
Pitäisiköhän vielä tuohon kapeaan peiliin keksiä jotain, vaikka alkuperäisessä siinä ei ollut koristuksia?
Ovien yläreunoissa on pienet lovet, mistä alasängyssä nukkujat saavat ilmaa ja aamun koittaessa vähän valoa, vaikkakin seinää vasten tuleva takaseinä on avoin, joten ei siellä tukehtumaan pääse. Oikeassa reunassa oleva lauta, missä on kolme reikää, on tikkaat yläsänkyyn kiipeämistä varten. Museon sängyssä yläosan pinnalaidan sai kaadettua saranoiden varassa, mutta nuket kiivennevät ketterästi sen ylitse.
lauantai 5. joulukuuta 2015
perjantai 27. marraskuuta 2015
Kaappisänky
Pitkästä aikaa tuli tehtyä uusi "korkoonen" - lainausmerkeissä siksi, ettei tästä oikeastaan voi käyttää sitä nimitystä, koska on peräisin Satakunnasta. Olen jo useampana kesänä käynyt Noormarkun kotiseutumuseossa katselemassa siellä olevaa ovin varustettua kerrossänkyä ja suunnitellut sen tekemistä. Viime kesänä minulla oli jo kamera mukana ja nyt sitten sänky on toteutettu mininä. Peileissä pitäisi olla vielä kukkamaalaukset, ja pohjavärin kanssa kävi niin, että vihreää olin sekoittamassa ja vihreältä maali näytti vielä koepalassani, mutta tänä aamuna, kun menin katsomaan kuivunutta sänkyä, niin sepä olikin sininen.
Tämä on sikäli erikoinen, ettei ole mikään vanha. Itse asiassa se on täysin käyttämätön, Maire Gullichsen on sen teettänyt varta vasten museoon lahjoitettavaksi, noin 1950-luvulla, luulisin. Sänky ja toinen yksinkertaisempi ilman ovia oleva valmistettiin Ahlström oy:n puusepänverstaalla arkkitehti Y. Laine-Juvan piirustusten mukaan. Merkillistä on sekin, että miksi museoon haluttiin juuri nämä, kun ei Satakunnassa ole yleisesti ollut talonpoikaiskerrossänkyjä käytössä. Tällaisia, missä on alasänky ovien takana, on tavattu toisaalta Tornionjokilaaksossa ja toisaalta lounais-Suomessa esim. Uudenkaupungin seudulla, missä olenkin kerran nähnyt kolmikerroksisen sängyn, jossa oli kahdessa alimmassa kerroksessa ovet.
Ja huomenna sitten Turkuun Aboa Vetukseen nukkekotijoulumarkkinoille (paljastetaan nyt etukäteen, että yksi jouluun liittyvä tuote minulta löytyy, sallattihakkuri- ja kaukalo rosollin tekoon) ja nukkekotinäyttelyä katsomaan.
Tämä on sikäli erikoinen, ettei ole mikään vanha. Itse asiassa se on täysin käyttämätön, Maire Gullichsen on sen teettänyt varta vasten museoon lahjoitettavaksi, noin 1950-luvulla, luulisin. Sänky ja toinen yksinkertaisempi ilman ovia oleva valmistettiin Ahlström oy:n puusepänverstaalla arkkitehti Y. Laine-Juvan piirustusten mukaan. Merkillistä on sekin, että miksi museoon haluttiin juuri nämä, kun ei Satakunnassa ole yleisesti ollut talonpoikaiskerrossänkyjä käytössä. Tällaisia, missä on alasänky ovien takana, on tavattu toisaalta Tornionjokilaaksossa ja toisaalta lounais-Suomessa esim. Uudenkaupungin seudulla, missä olenkin kerran nähnyt kolmikerroksisen sängyn, jossa oli kahdessa alimmassa kerroksessa ovet.
Ja huomenna sitten Turkuun Aboa Vetukseen nukkekotijoulumarkkinoille (paljastetaan nyt etukäteen, että yksi jouluun liittyvä tuote minulta löytyy, sallattihakkuri- ja kaukalo rosollin tekoon) ja nukkekotinäyttelyä katsomaan.
torstai 26. marraskuuta 2015
Äidin tuolit
Tuoliteema jatkuu. Tässä uusimpia tekemiäni, mutta yhtä hyvin kuva voisi olla lapsuuden kodistani, liina vain puuttuu pöydältä:
Tällainen kalusto meillä oli ja on tietysti vieläkin olemassa, ainoana erona (paitsi että ovat ihmisten kokoiset eivätkä pieniä kuten nämä kuvassa), että piianpeilin reunat ovat koukeroiset, kun tässä olen käyttänyt vain sorvattuja keppejä. Alkuperäiset kalusteet ovat peräisin äitini kotoa, ja käsittääkseni olivat hänen taatansa tekemät.
Huomenna alkaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova museossa mielenkiintoinen näyttely: 12 vanhaa nukketaloa 1700-luvulta meidän päiviimme Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista Lontoosta. Siihen liittyen järjestetään samassa museossa tänä lauantaina eli 28. marraskuuta nukkekotijoulumarkkinat, jonne minäkin olen menossa. Itse näyttely jatkuu kevääseen saakka.
Tällainen kalusto meillä oli ja on tietysti vieläkin olemassa, ainoana erona (paitsi että ovat ihmisten kokoiset eivätkä pieniä kuten nämä kuvassa), että piianpeilin reunat ovat koukeroiset, kun tässä olen käyttänyt vain sorvattuja keppejä. Alkuperäiset kalusteet ovat peräisin äitini kotoa, ja käsittääkseni olivat hänen taatansa tekemät.
Huomenna alkaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova museossa mielenkiintoinen näyttely: 12 vanhaa nukketaloa 1700-luvulta meidän päiviimme Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista Lontoosta. Siihen liittyen järjestetään samassa museossa tänä lauantaina eli 28. marraskuuta nukkekotijoulumarkkinat, jonne minäkin olen menossa. Itse näyttely jatkuu kevääseen saakka.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Uusia tai vanhoja huonekaluja
Viimeaikaisia töitäni:
Sama pirttikalusto, mitä olen ennenkin tehnyt mutta tällä kertaa pidempänä. Tämä olisi ihmisten koossa kaksimetrinen ja näyttää minusta paremmalta kuin se lyhyt versio. Juomalasit ovat muuten kynänpäistä, aika isot mutta sopivat yhteen noiden valmislautasten kanssa, jotka myös ovat liian suuret.
Ja tässä 1:12-kokoisena tuoli, minkä olen aikaisemmin tehnyt 1:18-koossa. Joskus jostain esineestä tulee niin mieleinen itselleni, että sitä tekee mieli käydä vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ihailemassa työhuoneessa. Nämä tuolit olivat nyt sellaisia.
Kissanrontti tuli esiin, kun etsiskelin vanhan Talon tavaroiden joukosta jotain rekvisiittaa. Olen ommellut sen tekokarvasta nukkekotiharrastukseni alkutaipaleella, enkä malta hävittää, vaikka aika huvittava onkin. Tassujen ja hännän sisällä on rautalankaa, jotta kissaa voi asetella eri asentoihin.
Ihan uutena tällainen trymoopeili:
Selailin aiemmin syksyllä katsastuskonttorilla jotain vanhaa lehteä ja osui silmiin kuva tällaisesta. Mietiskelin, josko voisin repäistä lehdestä sivun irti, kun huomasinkin pöydällä lapun: "Jäikö lehti kesken? Ota se mukaasi." Ja minähän otin, ja heti kotona peilejä tekemään. Näihin piti tulla vielä lampetitkin, mutta en nyt ehtinyt niihin saakka.
Sunnuntaina menenkin taas messuille, silloin on Nukke- ja nallemarkkinat Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tervetuloa! Sisäänpääsy on muuten ilmainen.
Sama pirttikalusto, mitä olen ennenkin tehnyt mutta tällä kertaa pidempänä. Tämä olisi ihmisten koossa kaksimetrinen ja näyttää minusta paremmalta kuin se lyhyt versio. Juomalasit ovat muuten kynänpäistä, aika isot mutta sopivat yhteen noiden valmislautasten kanssa, jotka myös ovat liian suuret.
Ja tässä 1:12-kokoisena tuoli, minkä olen aikaisemmin tehnyt 1:18-koossa. Joskus jostain esineestä tulee niin mieleinen itselleni, että sitä tekee mieli käydä vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ihailemassa työhuoneessa. Nämä tuolit olivat nyt sellaisia.
Kissanrontti tuli esiin, kun etsiskelin vanhan Talon tavaroiden joukosta jotain rekvisiittaa. Olen ommellut sen tekokarvasta nukkekotiharrastukseni alkutaipaleella, enkä malta hävittää, vaikka aika huvittava onkin. Tassujen ja hännän sisällä on rautalankaa, jotta kissaa voi asetella eri asentoihin.
Ihan uutena tällainen trymoopeili:
Selailin aiemmin syksyllä katsastuskonttorilla jotain vanhaa lehteä ja osui silmiin kuva tällaisesta. Mietiskelin, josko voisin repäistä lehdestä sivun irti, kun huomasinkin pöydällä lapun: "Jäikö lehti kesken? Ota se mukaasi." Ja minähän otin, ja heti kotona peilejä tekemään. Näihin piti tulla vielä lampetitkin, mutta en nyt ehtinyt niihin saakka.
Sunnuntaina menenkin taas messuille, silloin on Nukke- ja nallemarkkinat Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tervetuloa! Sisäänpääsy on muuten ilmainen.
torstai 15. lokakuuta 2015
Suuri Snadi
Syksyn odotettu suurtapahtuma on ovella, sillä lauantaina ja sunnuntaina pidetään Vantaalla Suuri Snadi-messut, jossa on paitsi nukkekotitavaraa niin myös pienoisrautateitä ja pienoismalleja. Omasta pöydästäni löytyy ainutlaatuisten omatekemieni miniatyyrien lisäksi käytettyjä nukkekotikalusteita, esim. Lundbya, sekä hieman vanhoja leluja. Tervetuloa katsomaan!
Tämä viikko jäi aika lyhyeksi, mutta jotain sain kuitenkin aikaan. Tällaista valmistui viimeksi:
Jännää, miten maali ja pehmusteen kangas vaikuttavat: ovat kaksi aivan erilaista ja erilaisiin sisustuksiin sopivaa huonekalua, vaikka malli on sama.
Tämä viikko jäi aika lyhyeksi, mutta jotain sain kuitenkin aikaan. Tällaista valmistui viimeksi:
Jännää, miten maali ja pehmusteen kangas vaikuttavat: ovat kaksi aivan erilaista ja erilaisiin sisustuksiin sopivaa huonekalua, vaikka malli on sama.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Uutta valmistuu
Tänä aamuna viimeistelin vielä muutaman huonekalun. Otin niistä ihan kaunistelemattomat kuvat työpöydälläni pakkaamisen lomassa itselleni muistoksi, mutta laitan ne nyt tännekin. Pöydän pinnasta näkee, että on siinä jotain tehtykin.
De här (och mycket annat) har jag gjort till Stockholms Miniatyrmässan på söndagen. Välkommen!
De här (och mycket annat) har jag gjort till Stockholms Miniatyrmässan på söndagen. Välkommen!
torstai 8. lokakuuta 2015
Lisää tuoleja / More chairs
Nyt näitä taas saa!
Syöttötuoli, joka taittuu pieneksi pöydäksi ja tuoliksi.
Hienoista siirtymistä kohti uudempia kalusteita on havaittavissa. Tämän tapaisia nojatuoleja oli jo aiemmin, mutta en tullut silloin ottaneeksi kuvaa:
Sopisivatko ne yhteen tuon sohvapöydän kanssa? Ehkä eivät kovin hyvin.
I have made more chairs, high chairs for babies and simple armchairs. It seems that I am little by little starting to make things that are not so old.
Syöttötuoli, joka taittuu pieneksi pöydäksi ja tuoliksi.
Hienoista siirtymistä kohti uudempia kalusteita on havaittavissa. Tämän tapaisia nojatuoleja oli jo aiemmin, mutta en tullut silloin ottaneeksi kuvaa:
Sopisivatko ne yhteen tuon sohvapöydän kanssa? Ehkä eivät kovin hyvin.
I have made more chairs, high chairs for babies and simple armchairs. It seems that I am little by little starting to make things that are not so old.
perjantai 2. lokakuuta 2015
Jauhosihti / Sifter
Ehkä leipominen sujuu paremmin, kun saa välillä uusia kivoja välineitä sitä varten.
Siniselle pöydälle on jäänyt tuo leivonta-asetelma ja nyt siellä on uutuutena jauhosihti (mutta ei edelleenkään jauhoja). Tällainen jauhosihti ei taida olla kovin tavallinen esine suomalaisessa keittiössä, itse en ainakaan ole koskaan kaivannut, mutta kun minulla on tapana kirpputoreja kierrellessäni etsiä esineitä, joita voisi tehdä pienoiskoossa, niin tulipa nyt tämän vuoro. Se sopii myös hyvin "veivattavien kodinkoneiden" sarjaani. Yleensä en osta niitä tavaroita, mitä aion tehdä, vaan katson vain ja mittailen käsilläni, ehkä otan peräti kuvankin, ja sitten kotona teen sen, mutta tätä en voinut vastustaa, vaikken aiokaan käyttää sitä. Muut näkemäni jauhosihdit ovat olleet vain paljaita peltisiä, mutta katsokaas tätä:
Tein muillakin hedelmänkuvilla kuin omenan ja tuli yhtä söpöjä. Kuvat ovat pieniä valmiita siirtokuvia. Ihan tarpeeksi pieniä en löytänyt, joten pikkuiset hedelmät ison ympäriltä piti jättää pois.
Sihdit myös toimivat, totta kai. Pohjalla on varsinainen sihtiosa (kylläkin liian isoreikäinen mittakaavaan nähden)
ja sen päällä kammesta pyöritettävä metallinen juttu, joka ajaa jauhot sihdin läpi.
Last summer I saw an adorable flour sifter in a flea market and I just had to buy it even though I am not intending to use it. But I wanted to make it in miniature and here it comes. It is also working, of course. There are pictures of apples in the original but I also put there some other fruit; I bought little decals and used them.
Siniselle pöydälle on jäänyt tuo leivonta-asetelma ja nyt siellä on uutuutena jauhosihti (mutta ei edelleenkään jauhoja). Tällainen jauhosihti ei taida olla kovin tavallinen esine suomalaisessa keittiössä, itse en ainakaan ole koskaan kaivannut, mutta kun minulla on tapana kirpputoreja kierrellessäni etsiä esineitä, joita voisi tehdä pienoiskoossa, niin tulipa nyt tämän vuoro. Se sopii myös hyvin "veivattavien kodinkoneiden" sarjaani. Yleensä en osta niitä tavaroita, mitä aion tehdä, vaan katson vain ja mittailen käsilläni, ehkä otan peräti kuvankin, ja sitten kotona teen sen, mutta tätä en voinut vastustaa, vaikken aiokaan käyttää sitä. Muut näkemäni jauhosihdit ovat olleet vain paljaita peltisiä, mutta katsokaas tätä:
Tein muillakin hedelmänkuvilla kuin omenan ja tuli yhtä söpöjä. Kuvat ovat pieniä valmiita siirtokuvia. Ihan tarpeeksi pieniä en löytänyt, joten pikkuiset hedelmät ison ympäriltä piti jättää pois.
Sihdit myös toimivat, totta kai. Pohjalla on varsinainen sihtiosa (kylläkin liian isoreikäinen mittakaavaan nähden)
ja sen päällä kammesta pyöritettävä metallinen juttu, joka ajaa jauhot sihdin läpi.
Last summer I saw an adorable flour sifter in a flea market and I just had to buy it even though I am not intending to use it. But I wanted to make it in miniature and here it comes. It is also working, of course. There are pictures of apples in the original but I also put there some other fruit; I bought little decals and used them.
torstai 24. syyskuuta 2015
Huonekaluja / Furniture
Mikäpä on sen kodikkaampaa, kuin käpertyä lämpimässä tuvassa peittojen ja tyynyjen muodostamaan pesään sohvalle lukemaan hyvää kirjaa sateen vihmoessa ulkona.
Tuollaista lukuhetkeä ajattelin tätä penkkiä tehdessäni. Idean nappasin eräästä kirjasta, mutta muutin aika paljon alkuperäisestä, joka oli kiinteä kaluste talossa, joten voi sanoa, että tämä on ihan oma mallini. Ensimmäisestä tein niin pitkän, että siinä mahtuisi nukkumaankin, mutta lyhensin loppuja, jottei veisi niin paljon tilaa. Alalaatikoissa voi säilyttää vaikka ylimääräisiä huopia, ylhäällä on kirjahylly. Eteiskalusteenakin tämä varmaan menisi.
Sitten tuli iso avohylly esimerkiksi keittiöön. Hyllyt voittavat monesti kaapit siinä, että niihin saa paljon ihania pikkuesineitä näkyville. Tämäkin on tosin tainnut olla alunperin (kylläkin lasiovinen) kaappi, mutta ovi on poistettu. Sivuilla on lasit.
Tuo vesivaurioinen karu tiiliseinä muuten on yhden puretun Lundbyn takaseinä, jonka olen säästänyt voidakseni testata Lundbyn lamppuja, mutta jota näköjään laiskuuttani käytänkin kuvaustaustana. Ei oikein voi sanoa, että se välittäisi mitään lämpöistä tuvan tunnelmaa, vaan sen osuuden joutuu kuvittelemaan.
Muitakin huonekaluja on tehtynä, mutta vielä maalaamattomina. Maalaaminen on minusta kaikkein ikävin vaihe, joten lykkään sitä mahdollisimman pitkään. Niinpä viimeiset pari viikkoa ennen messuja ovatkin sitten maalaamista ja hiomista, maalaamista ja hiomista, voih... Minkähän värisiä näistä tulisi:
Mikä on muuten suhteessa kaikkein hankalin pikkuhuonekalu valmistaa? No tuoli, saati monta samanlaista tuolia. Päätin jo kerran, etten tee enää tuoleja, mutta minkäs voit, kun maailma on täynnä upeita tuolimalleja, jotka vaativat päästä pienennetyiksi nukkekotikokoon. Niin, nämä eivät ole niitä hienoja vaan pelkästään nostalgiaa.
I have been making furniture for autumns miniature fairs. I think the bench with drawers and bookcase is suitable for reading a good book in a warm house, when it is raining outside. The big shelf is many times better for kitchen than a cupboard with doors, because there you can show your beautiful little treasures. There is also a lot of other furniture done, like these chairs, but they haven't been painted yet - for me painting is the most unpleasant job. And a chair is most difficult piece of furniture to produce, especially when making many similar chairs.
Tuollaista lukuhetkeä ajattelin tätä penkkiä tehdessäni. Idean nappasin eräästä kirjasta, mutta muutin aika paljon alkuperäisestä, joka oli kiinteä kaluste talossa, joten voi sanoa, että tämä on ihan oma mallini. Ensimmäisestä tein niin pitkän, että siinä mahtuisi nukkumaankin, mutta lyhensin loppuja, jottei veisi niin paljon tilaa. Alalaatikoissa voi säilyttää vaikka ylimääräisiä huopia, ylhäällä on kirjahylly. Eteiskalusteenakin tämä varmaan menisi.
Sitten tuli iso avohylly esimerkiksi keittiöön. Hyllyt voittavat monesti kaapit siinä, että niihin saa paljon ihania pikkuesineitä näkyville. Tämäkin on tosin tainnut olla alunperin (kylläkin lasiovinen) kaappi, mutta ovi on poistettu. Sivuilla on lasit.
Tuo vesivaurioinen karu tiiliseinä muuten on yhden puretun Lundbyn takaseinä, jonka olen säästänyt voidakseni testata Lundbyn lamppuja, mutta jota näköjään laiskuuttani käytänkin kuvaustaustana. Ei oikein voi sanoa, että se välittäisi mitään lämpöistä tuvan tunnelmaa, vaan sen osuuden joutuu kuvittelemaan.
Muitakin huonekaluja on tehtynä, mutta vielä maalaamattomina. Maalaaminen on minusta kaikkein ikävin vaihe, joten lykkään sitä mahdollisimman pitkään. Niinpä viimeiset pari viikkoa ennen messuja ovatkin sitten maalaamista ja hiomista, maalaamista ja hiomista, voih... Minkähän värisiä näistä tulisi:
Mikä on muuten suhteessa kaikkein hankalin pikkuhuonekalu valmistaa? No tuoli, saati monta samanlaista tuolia. Päätin jo kerran, etten tee enää tuoleja, mutta minkäs voit, kun maailma on täynnä upeita tuolimalleja, jotka vaativat päästä pienennetyiksi nukkekotikokoon. Niin, nämä eivät ole niitä hienoja vaan pelkästään nostalgiaa.
I have been making furniture for autumns miniature fairs. I think the bench with drawers and bookcase is suitable for reading a good book in a warm house, when it is raining outside. The big shelf is many times better for kitchen than a cupboard with doors, because there you can show your beautiful little treasures. There is also a lot of other furniture done, like these chairs, but they haven't been painted yet - for me painting is the most unpleasant job. And a chair is most difficult piece of furniture to produce, especially when making many similar chairs.
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Emalitehdas / Enamel
Alkaa olla syksyn tuntua ilmassa ja enemmän aikaa miniatyyreille. Syksyn messutkin lähestyvät ja onneksi tekemisen innostusta riittää. Olen urakoinut "emaliastioita":
Otetaan pala kartonkia ja sakset, liimaa, maalia ja lakkaa. Tulos näkyy yllä, mehumaijoja, vesisäiliöitä, vesikuuppia, läviköitä ja rikkalapioita. Kokeilin uutta värisävyä, tuollaista harmaamarmoroitua pintaa (alarivin tumma vesikauha), jota kaikkein vanhimmat emaliastiat ovat olleet. Pesuvadit ja kulhot ovat savea, sillä löysin muutamia yksilöitä vanhaa varastoa, mutta periaatteessa nekin taipuisivat kyllä paperista tai kartongista.
Nukkekotiinkin tekisi mieli vilkaista. Pyöristä huolimatta en vetänyt sitä valoon, joten kovin on hämärä otos:
Kokoontaittuvia jakkaroita retkelle tai kotiin varaistuimiksi.
It is autumn and I'm full of enthusiasm for making miniatures. Here you can see something I made last week: enamel ware which is actually made of paper and cardboard, and in the last picture folding camping stools.
Otetaan pala kartonkia ja sakset, liimaa, maalia ja lakkaa. Tulos näkyy yllä, mehumaijoja, vesisäiliöitä, vesikuuppia, läviköitä ja rikkalapioita. Kokeilin uutta värisävyä, tuollaista harmaamarmoroitua pintaa (alarivin tumma vesikauha), jota kaikkein vanhimmat emaliastiat ovat olleet. Pesuvadit ja kulhot ovat savea, sillä löysin muutamia yksilöitä vanhaa varastoa, mutta periaatteessa nekin taipuisivat kyllä paperista tai kartongista.
Nukkekotiinkin tekisi mieli vilkaista. Pyöristä huolimatta en vetänyt sitä valoon, joten kovin on hämärä otos:
Kokoontaittuvia jakkaroita retkelle tai kotiin varaistuimiksi.
It is autumn and I'm full of enthusiasm for making miniatures. Here you can see something I made last week: enamel ware which is actually made of paper and cardboard, and in the last picture folding camping stools.
lauantai 15. elokuuta 2015
Jotakin sentään
Viimeaikaisia töitäni en ole saanut kuvattua, mutta tällaisia on tullut tehtyä alkukesällä:
Lehtiteline/lamppupöytä.
Keittiön tuoli, mallina omat oikeat tuolini. Molemmat ovat mittakaavaa 1:18, tässä vielä toinen kuva tuolista tikkuaskin kanssa selvennyksenä koosta:
Ja sohvapöytä, myös 1:18.
Nämä kaikki ovat jo uusissa kodeissaan. Mutta saattaa olla, että jotain näistä valmistan isommassakin mittakaavassa myöhemmin.
Lehtiteline/lamppupöytä.
Keittiön tuoli, mallina omat oikeat tuolini. Molemmat ovat mittakaavaa 1:18, tässä vielä toinen kuva tuolista tikkuaskin kanssa selvennyksenä koosta:
Ja sohvapöytä, myös 1:18.
Nämä kaikki ovat jo uusissa kodeissaan. Mutta saattaa olla, että jotain näistä valmistan isommassakin mittakaavassa myöhemmin.
torstai 23. heinäkuuta 2015
Pöytäryhmä
Se lapsuuden ruokaryhmä, mistä oli puhetta aiemmin, näytti suurin piirtein tältä:
Paitsi että pikkusiskon syöttötuoli oli punainen. Pöytä oli jatkettava, mutta tyydyin tähän pieneen tekemään vain kiinteän pöytälevyn. Taustalla on uusi versio kirjakaapista, joka voisi sopia omaankin nukkekotiini, mutta en edes kokeillut, vaan pakkasin jo kaikki Forssaa varten. Sunnuntaina siis Wanhanajan lelumarkkinat Forssassa. Tervetuloa tutustumaan myyntipöytääni!
Paitsi että pikkusiskon syöttötuoli oli punainen. Pöytä oli jatkettava, mutta tyydyin tähän pieneen tekemään vain kiinteän pöytälevyn. Taustalla on uusi versio kirjakaapista, joka voisi sopia omaankin nukkekotiini, mutta en edes kokeillut, vaan pakkasin jo kaikki Forssaa varten. Sunnuntaina siis Wanhanajan lelumarkkinat Forssassa. Tervetuloa tutustumaan myyntipöytääni!
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Pienempiä
Oikeastaan olen jo kyllästynyt näihin kahvipannuihin, ja varmaan muutkin ovat, mutta vielä piti silti tehdä. Tuli mieleeni, että tarvittaisiinko pienemmissäkin taloissa "pehtooripannuja". Tulos kuvassa peltitalossa hellan päällä.
Pannut ovat nyt mittakaavaa 1:18, samoin kuin nuo vanhat muoviset keittiökalusteet.
On se pieni:
This time I made some smaller scale coffeepots, 1:18. They were photographed in an old tin doll's house.
Pannut ovat nyt mittakaavaa 1:18, samoin kuin nuo vanhat muoviset keittiökalusteet.
On se pieni:
This time I made some smaller scale coffeepots, 1:18. They were photographed in an old tin doll's house.
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Kirjoituspöytä / Desk
Sain tehtäväkseni sopivan haasteellisen tilaustyön, vanhan mallisen kirjoituspöydän:
Kaikki laatikot aukeavat. Osia pöydässä on pitkälti yli sata.
Tuoli on aivan eri tyyliä ja aikakautta eikä ollenkaan kuulu pöydän kanssa yhteen, osui vain käteen, kun aloin pöytää kuvaamaan. Tämän tapaiset ja -väriset keittiöntuolit meillä oli, kun olin lapsi.
Huomenna sitten Lahdessa!
A customer ordered a desk, and here it is. It was quite challenging to make - which I love. All seven drawers can be opened.
The chair represents different style and is not going to be with this desk. This kind of chairs we had in our kitchen in my childhood.
Kaikki laatikot aukeavat. Osia pöydässä on pitkälti yli sata.
Tuoli on aivan eri tyyliä ja aikakautta eikä ollenkaan kuulu pöydän kanssa yhteen, osui vain käteen, kun aloin pöytää kuvaamaan. Tämän tapaiset ja -väriset keittiöntuolit meillä oli, kun olin lapsi.
Huomenna sitten Lahdessa!
A customer ordered a desk, and here it is. It was quite challenging to make - which I love. All seven drawers can be opened.
The chair represents different style and is not going to be with this desk. This kind of chairs we had in our kitchen in my childhood.
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Lahteen
Vähän maistiaisia siitä, mitä on tulossa ensi lauantain Lahden miniatyyrimarkkinoille:
Ahkerasti olen taas valmistautunut, ja muuan muassa näitä ja paljon paljon muuta on tehtynä.
There will be a miniature fair in Lahti, Finland next saturday. Here I show you something I have made for that.
Ahkerasti olen taas valmistautunut, ja muuan muassa näitä ja paljon paljon muuta on tehtynä.
There will be a miniature fair in Lahti, Finland next saturday. Here I show you something I have made for that.
tiistai 26. toukokuuta 2015
Kelloja / Clocks
Muistatteko tämän kellon?
Se oli niin työläs valmistaa, että nyt oli aikomuksena tehdä vähän hillitympiä ja yksinkertaisempia. Malliksi valikoitui oma oikea vanha Otto Vilannon valmistama seinäkelloni. Loppujen lopuksi oli siinäkin paljon pientä nyhertämistä. Tällaisia kelloista tuli:
Kellotaulu on väärää merkkiä, sillä en löytänyt netistä sopivaa OV-kellon kuvaa, mutta saman tyylisellä kaapilla kelloja on tehnyt moni muukin valmistaja.
Tuon pinnapenkin olen muuten alusta alkaen nähnyt mielessäni mustana, mutta viimeksi niitä tehdessäni en uskaltanut maalata yhtään mustaksi. Nyt rohkaisin mieleni ja olen tyytyväinen siitä!
The clock in the first picture I made couple of years ago. It is very nice but it was also laborious to do, so this time I chose a simpler model. The original old 1:1 clock is made by a Finnish watchmaker Otto Vilanto (all thought the clock-face in my little ones is by an other manufacturer).
The bench is a model of 1960's. I've made them before but never in black.
Se oli niin työläs valmistaa, että nyt oli aikomuksena tehdä vähän hillitympiä ja yksinkertaisempia. Malliksi valikoitui oma oikea vanha Otto Vilannon valmistama seinäkelloni. Loppujen lopuksi oli siinäkin paljon pientä nyhertämistä. Tällaisia kelloista tuli:
Kellotaulu on väärää merkkiä, sillä en löytänyt netistä sopivaa OV-kellon kuvaa, mutta saman tyylisellä kaapilla kelloja on tehnyt moni muukin valmistaja.
Tuon pinnapenkin olen muuten alusta alkaen nähnyt mielessäni mustana, mutta viimeksi niitä tehdessäni en uskaltanut maalata yhtään mustaksi. Nyt rohkaisin mieleni ja olen tyytyväinen siitä!
The clock in the first picture I made couple of years ago. It is very nice but it was also laborious to do, so this time I chose a simpler model. The original old 1:1 clock is made by a Finnish watchmaker Otto Vilanto (all thought the clock-face in my little ones is by an other manufacturer).
The bench is a model of 1960's. I've made them before but never in black.
torstai 21. toukokuuta 2015
Kahvimyllykokoelma / Coffee grinders
Näin jossain kivan mallisen sinisen kahvimyllyn, jossa oli veivi sivussa. Pitihän se pienentää nukkekotiin, joten nyt on hyllyllä kolme erilaista kahvimyllyä, mitä voi jo kutsua kokoelmaksi.
Kaikissa laatikko aukeaa ja veivi pyörii, ja jos katsoo ylhäältä päin tuonne uuden myllyn suppiloon, näkee siellä pyörivän terän.
Now there are three different coffee grinders in my dollhouse. The entire collection is made by me, the blue one is the latest. It is "working". You can even see blades if you look inside the grinder.
Kaikissa laatikko aukeaa ja veivi pyörii, ja jos katsoo ylhäältä päin tuonne uuden myllyn suppiloon, näkee siellä pyörivän terän.
Now there are three different coffee grinders in my dollhouse. The entire collection is made by me, the blue one is the latest. It is "working". You can even see blades if you look inside the grinder.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Nukkekodin uusi pöytä / New table
Olen ollut parisen vuotta hävittämässä erästä pientä pyörillä varustettua pöytää, koska sille ei vain löydy meiltä paikkaa. Yht'äkkiä näinkin sen uusin silmin: melkein täsmälleen nukkekotini pohjan kokoinen pöytä! Ja vielä pyörät alla! Olisipa hienoa, kun taloa pääsisi kääntelemään ja näkisi muutakin kuin etupuolen.
Paikka tosin ei ole vieläkään hyvä täyteen ahdetussa työhuoneessani (yritin ottaa kuvan niin, ettei aivan kaikki sotkut näkyisi, mutta se on tässä huoneessa mahdotonta). Mutta tarvittaessa voin lykätä talon vaikka toiseen huoneeseen.
Kurkataanpas sinisestä ovesta pesuhuoneen eteiskäytävään:
Tätä tilaa ei ole todellisuudessa sisustettu mitenkään, kunhan kokeilin tekemiäni eteiskalusteita. Peilistä heijastuu vielä naulakko.
I have had this little real size table for ages but it never occurred to my mind that it would be almost perfect for my dollhouse, until now. It even has wheels, so I can rotate the house around or move it to an other room if necessary.
Behind the blue door is a corridor leading to the laundry room. The corridor is actually still empty, but I tried there some furniture that I made recently.
Paikka tosin ei ole vieläkään hyvä täyteen ahdetussa työhuoneessani (yritin ottaa kuvan niin, ettei aivan kaikki sotkut näkyisi, mutta se on tässä huoneessa mahdotonta). Mutta tarvittaessa voin lykätä talon vaikka toiseen huoneeseen.
Kurkataanpas sinisestä ovesta pesuhuoneen eteiskäytävään:
Tätä tilaa ei ole todellisuudessa sisustettu mitenkään, kunhan kokeilin tekemiäni eteiskalusteita. Peilistä heijastuu vielä naulakko.
I have had this little real size table for ages but it never occurred to my mind that it would be almost perfect for my dollhouse, until now. It even has wheels, so I can rotate the house around or move it to an other room if necessary.
Behind the blue door is a corridor leading to the laundry room. The corridor is actually still empty, but I tried there some furniture that I made recently.
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Pieniä vieraita
Taitaa olla lapsivieraita tulossa, kun on syöttötuoli tuotu tupaan:
Ajattelin tehdä syöttötuoleja ja mielessäni oli eräs toinen malli, jonka muistan joskus nähneeni jossain, mutta siitä en löytänyt kuvaa. Sen sijaan löytyi nettiä selailemalla Brion Hokus pokus, jota tämä nyt vähän muistuttaa. Nykyään ne ovat muovisia, mutta alkujaan 60-luvulla olivat puisia.
Kun lapsi on syönyt, voi tuolin kaataa selälleen keinuksi, jossa on rattikin vauhtia antamassa:
Ja vielä toisin päin pieneksi pöytä-tuoliyhdistelmäksi:
Nyt menen pakkaamaan loput tavarat, ja huomenna sitten tervetuloa tutkimaan pöytäni tarjontaa Turun messuille!
Ajattelin tehdä syöttötuoleja ja mielessäni oli eräs toinen malli, jonka muistan joskus nähneeni jossain, mutta siitä en löytänyt kuvaa. Sen sijaan löytyi nettiä selailemalla Brion Hokus pokus, jota tämä nyt vähän muistuttaa. Nykyään ne ovat muovisia, mutta alkujaan 60-luvulla olivat puisia.
Kun lapsi on syönyt, voi tuolin kaataa selälleen keinuksi, jossa on rattikin vauhtia antamassa:
Ja vielä toisin päin pieneksi pöytä-tuoliyhdistelmäksi:
Nyt menen pakkaamaan loput tavarat, ja huomenna sitten tervetuloa tutkimaan pöytäni tarjontaa Turun messuille!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Arabiaa nukkekodissa
Alkaa tulla hieman kiire Turun messujen kanssa, ei taida kaikki ehtiä valmistua, mitä olin suunnitellut. Ja mitä minä silti teen? Päivällä paistoi aurinko 70-luvun Lundby-taloon työhuoneessani, joten aloin asetella sinne huonekaluja ja kuvailla!
Osa kalusteista Lundbyn, osa muita, mutta mikä ei kuulu joukkoon? Siitä päästään tuohon otsikkoon. Joku ehkä luuli, että olen alkanut tehdä "Arabian" astioita nukkekotiin, mutta ei, vaikka olisihan siinä puolensa, kuvioisin niitä omatekemiäni astioita enkä mitään valmiita. Mutta nyt on muusta kyse: sain selville, että minulla on jo ollut aitoa Arabiaa nukkekodissani. Tuo posliininen hevonen, jonka 15-vuotiaana muutin keinuhevoseksi vanhaan Talooni liimaamalla alle vanerista sahatut jalakset, onkin Arabian valmistama figuuri 1940-50-luvun vaihteesta. Nyt vain jalaksia irrottelemaan ja vitriiniin!
Osa kalusteista Lundbyn, osa muita, mutta mikä ei kuulu joukkoon? Siitä päästään tuohon otsikkoon. Joku ehkä luuli, että olen alkanut tehdä "Arabian" astioita nukkekotiin, mutta ei, vaikka olisihan siinä puolensa, kuvioisin niitä omatekemiäni astioita enkä mitään valmiita. Mutta nyt on muusta kyse: sain selville, että minulla on jo ollut aitoa Arabiaa nukkekodissani. Tuo posliininen hevonen, jonka 15-vuotiaana muutin keinuhevoseksi vanhaan Talooni liimaamalla alle vanerista sahatut jalakset, onkin Arabian valmistama figuuri 1940-50-luvun vaihteesta. Nyt vain jalaksia irrottelemaan ja vitriiniin!
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Pitihän tämäkin tehdä
Olen koko talven vilkuillut yhtä sivustavedettävää sohvaa sillä silmällä (ts. että tuon haluaisin tehdä pienenä). Se on omassa 1:1-tuvassani, tässä:
Kun kerran virkkasin nuo tyynytkin minikoossa, niin pakkohan se oli sohvakin tehdä - katso ison sohvan jalan juureen.
Muun muassa muutama tällainen sohva on tulossa ensi viikonloppuna Turun nukkekotimessujen myyntipöytääni. Ja vielä on muutama päivä aikaa keksiä ja tehdä jotain muutakin ennennäkemätöntä!
Kun kerran virkkasin nuo tyynytkin minikoossa, niin pakkohan se oli sohvakin tehdä - katso ison sohvan jalan juureen.
Muun muassa muutama tällainen sohva on tulossa ensi viikonloppuna Turun nukkekotimessujen myyntipöytääni. Ja vielä on muutama päivä aikaa keksiä ja tehdä jotain muutakin ennennäkemätöntä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)