Kaiteet / Railings

Aloitin rakentamaan nukkekotiani kansalaisopiston kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Talon piirustukset olin tehnyt itse - halusin siitä pieneen tilaan sopivan ja yhden ihmisen liikuteltavissa olevan. Runko valmistui suunnilleen kurssin aikana, kuistiosuuden ja sisä- ja ulkopinnat tein myöhemmin kotona pikku hiljaa. Mutta sitten se jotenkin vain jäi kesken, kun enää ulkoportaiden kaide puuttui.

Keskeneräisyyden syitä oli muutamia. Ensinnäkin: parastahan koko nukkekodissa on juuri se tekeminen. Jos talo olisi valmis, mitä iloa siitä enää olisi, paitsi tietysti katseleminen. Toisaalta valmista taloa on mukavampi katsella eikä siitä odotuksestakaan kovin moneksi vuodeksi hupia riitä, että joskus teen ne kaiteet, joten tämä kohta on kumoutunut.
Toiseksi: Niin kauan kuin tämä talo on kesken, en voi aloittaa uutta, mille minulla ei ole sijaa eikä aikaakaan.
Kolmanneksi: Portaiden kohdalla tapahtui rakennusvirhe. Rakennuspiirustukseni näyttivät epämääräisiltä, mutta loppujen lopuksi niissä ei ollut mitään vikaa, vaan minä muutin suunnitelmia kesken kaiken. Pohjalevy oli tietyn kokoinen. Kun tein kuistia, aloin miettiä, että mihin tarvitaan noin leveät portaat, ennemmin sitä tilaa voisi olla kuistilla sentti tai pari lisää, niin sinne sopisi paremmin jotain huonekaluja. Niin sitten syvensin kuistia ja kavensin portaita. Eihän niitä pitkin kukaan kuitenkaan kulje! Mutta, mutta... Jos ylätasanteelle tekee kaiteen, ei ulko-ovi mahdu enää aukeamaan! Tasanteesta olisi voinut tehdä leveämmän, olisihan sen voinut roikkua osaksi tyhjän päällä, mutta en halunnut ryhtyä korjailemaan. Ratkaisu on, ettei tee ollenkaan kaiteita. Kuten sanottua, kukaan ei oikeasti kulje portaita.

Mutta kyllä ne portaat vain näyttivät niin korkeilta ja vaarallisilta, että pakkohan niissä on kaide olla. Olkoon ovi sitten aina kiinni. Millaiset sitten tekisin? Ei mitään aivan tavanomaista, ei suoria lautoja, ei sorvattuja pylväitä, ei metallista. Yritin muistella erästä entistä 1:1 kuistinkaidetta, jonka kerran suunnittelin. Harmittelin, kun ei siitä jäänyt edes valokuvaa, mutta sitten tajusin, että eteenpäin on mentävä, tämän on oltava ihan uutta. Ja tällainen siitä tuli:

Ensin tein kaiteen osat ylätasanteelle ja sitten vasta aloin miettimään, miten kuvio käyttäytyisi portaissa.

Onkohan kaide liian umpinainen, liian hallitseva?

Saa nyt kuitenkin olla toistaiseksi tällainen. Liian valkoinen se ainakin on. Talon kaikkia valkoisia osia pitäisi tuhria ja kuluttaa hieman.

Hiukan ahtaalta ja kuilumaiselta näyttää nyt, varsinkin ovenedus, mutta onneksi minulla ei ole nukkea, jota voisi edes sovittaa tähän kulkemaan.




I started to build this doll house eight years ago. It is my own design, not something that would exist in the real world. Slowly I made all the details until the railing of the outdoor stairs was the only thing missing. Then I stopped. There were at least three reasons for that.
First of all: The best thing about doll houses is to build them. What would I do, if the house would be completed? Secondly: As long as this house is unfinished, I'm not allowed (be myself) to start a new. I don't have room for an other doll house.
And the last reason: I made an error while building the stairs. I planned them to be wider, but when I was making the veranda, I thought it could be a bit bigger and the stairs on the contrary could be narrower. After all, no one is really going to use the stairs. The result was this: If I make a railing, there is not enough room for the front door to open entirely.

Now, some years later I decided to make the railings anyway and not to open the door anymore. I wanted wooden railings but something not so common and here they are. They still look too white, I have to paint them more aged and worn.

Lunta! / Snow!

Eilen satoi lunta. Sitä satoi ja satoi ja satoi, kertyi lopulta ennätysmäärä, kevyttä pehmeää lunta, mihin uppoaa reittä myöden. Lumikolat haettiin esiin, vaikkei tuolle määrälle pelkällä kolalla mitään mahda.

Kunhan lumityöt on tehty voisi lähteä hiihtämäänkin (jos tarkenisi). Taitaa vain tuolla kolalla ja avuttomalla amerikkalaistyyppisellä lapiolla, jossa ei ole kahvaakaan, mennä aika kauan!

Sukset ovat "vanhaa tuotantoa", tehty melkein 30 vuotta sitten, joten eivät ole ihan samaa tasoa kuin nykyiset tekemiseni. Kissakin on lähtenyt ulos ja  pyrkii pystyyn, ettei humpsahtaisi hankeen, niin kuin kävi eilen oikealle kissalle, kun se yritti astua portailta alas.

Ja vielä mittakaavakuva.

Tänään paistaa aurinko, mutta se ei yletä meidän pihaamme saakka muuta kuin ihan puitten latvoihin. Naapuri aurasi traktorilla metsätien, jota pitkin sitten lähdin etsimään aurinkoa kuvia varten ja löysinkin, mutta auringonpaisteessa otetut kuvat eivät onnistuneet, enkä viitsinyt tehdä uutta retkeä.

Tässä oli tarkoitus vain kuvata lumen määrää. Asettelin esineitä aurauspenkan päälle, missä ne eivät niin uponneet kuin koskemattomalla hangella. Ovat tässä melkein silmän korkeudella ja siellä näkyy muovirasiakin, millä niitä kuskasin.




I have somehow "forgotten" to write in English too. Sorry, my foreign readers! But maybe you use a translator anyway, I don't know.
Yesterday we got snow, lots of snow, about 80 centimeters, and today I wanted to take some photos of my miniatures in the sunshine. But the sun is so low this time of year, that it doesn't show in our yard. So I went for a walk to find the sun. Unfortunately those pictures were not good enough to show you. The last photo is just to show the amount of the snow.

Talvisia sisäpuuhia

Hyvää Uutta Vuotta ja kiitos menneestä vuodesta kaikille lukijoilleni ja asiakkailleni!

Lapsena joutui useasti pitelemään lankavyyhtiä, kun äiti keri lankaa kerälle. Ei ollut lempipuuhaani, kädet väsyivät ja aina piti pelätä, että päästää vahingossa useamman säikeen kerrallaan ja koko vyyhti sotkeentuu. Siltä olisi vältytty kokonaan, jos äidillä olisi silloin jo ollut tämä:

Pöydän reunaan kiinnitettävä kokoontaittuva kerinpuu on ollut tekolistallani varmasti yli vuoden. Kun kerran olen tehnyt pienoiskoossa muitakin käsityövälineitä kangaspuista alkaen, niin sopiihan tämä oivasti joukon jatkoksi. Toteutuksessa oli haasteita ja lopulta oli tyydyttävä muutamaan kompromissiin, jotta sain sen toimivaksi. Ensinnä aloitin tekemällä nuo kepit, mistä se koostuu, täysin mittakaavan mukaisiksi eli tosi ohuiksi. Mutta kun niihin yritti porata sen kokoisen reiän mistä saisi neulan läpi, ne tahtoivat halkeilla, tai halkesivat tai jopa katkesivat viimeistään siinä vaiheessa, kun kokosin vehjettä. Entäpä pienemmät reiät ja kokoaminen ohuella rautalangalla? Huono idea, ei avaudu ja sulkeudu kunnolla jäykän rautalangan kanssa. Niinpä sitten paksunsin keppejä sen verran, että työskenteleminen on mahdollista, ja johan onnistui.

Suljettuna kerinpuu on hieman paksun näköinen mutta tunnistettava.


Vielä ei ole vyyhtiä näkyvillä, koska lankoja ei ole edes alettu kehrätä. Villat ja karstat odottavat kopassa, rukki on valmiina, joten eiköhän tästä  valmistakin synny.

Sirompi rukki pitäisi kyllä tehdä. Tuo sininen on vähän isommasta pystyrukista tuunaamani ja sen osat ovat liian paksuja ja isoja.

Kaapin päällä on keräilyesineiden joukossa myös pieni matkamuistorukki:

Kukkia

Jotain näytti puuttuvan, enkä voinut antaa sängyn olla rauhassa, ja tässä tulos. En ole ihan varma, olenko tyytyväinen vai en. Otin mallia alkuperäisistä kukkakuvioista hieman yksinkertaistaen ja jättäen joitain elementtejä pois.

Kerrossänky on tarkoitettu huoneen kulmaan, joten toinen pääty olisi voinut olla ilman peilejä ja vaikka ihan maalaamaton, mutta koska en tullut sitä ajatelleeksi tekovaiheessa ja  tuli tehtyä kaksi samanlaista päätyä, niin pitihän se toinenkin maalata. Myöskään siellä ei olisi tarvinnut olla koristemalauksia, mutta harjoittelin ensin sinne siltä varalta, että maalauksistani tulee aivan kamalat, niin en heti pilaa koko huonekalua.

Ja näkyviin jäävä pääty:

Pitäisiköhän vielä tuohon kapeaan peiliin keksiä jotain, vaikka alkuperäisessä siinä ei ollut koristuksia?

Ovien yläreunoissa on pienet lovet, mistä alasängyssä nukkujat saavat ilmaa ja aamun koittaessa vähän valoa, vaikkakin seinää vasten tuleva takaseinä on avoin, joten ei siellä tukehtumaan pääse. Oikeassa reunassa oleva lauta, missä on kolme reikää, on tikkaat yläsänkyyn kiipeämistä varten. Museon sängyssä yläosan pinnalaidan sai kaadettua saranoiden varassa, mutta nuket kiivennevät ketterästi sen ylitse.

Kaappisänky

Pitkästä aikaa tuli tehtyä uusi "korkoonen" -  lainausmerkeissä siksi, ettei tästä oikeastaan voi käyttää sitä nimitystä, koska on peräisin Satakunnasta. Olen jo useampana kesänä käynyt Noormarkun kotiseutumuseossa katselemassa siellä olevaa ovin varustettua kerrossänkyä ja suunnitellut sen tekemistä. Viime kesänä minulla oli jo kamera mukana ja nyt sitten sänky on toteutettu mininä. Peileissä pitäisi olla vielä kukkamaalaukset, ja pohjavärin kanssa kävi niin, että vihreää olin sekoittamassa ja vihreältä maali näytti vielä koepalassani, mutta tänä aamuna, kun menin katsomaan kuivunutta sänkyä, niin sepä olikin sininen.

Tämä on sikäli erikoinen, ettei ole mikään vanha. Itse asiassa se on täysin käyttämätön, Maire Gullichsen on sen teettänyt varta vasten museoon lahjoitettavaksi, noin 1950-luvulla, luulisin. Sänky ja toinen yksinkertaisempi ilman ovia oleva valmistettiin Ahlström oy:n puusepänverstaalla arkkitehti Y. Laine-Juvan piirustusten mukaan. Merkillistä on sekin, että miksi museoon haluttiin juuri nämä, kun ei Satakunnassa ole yleisesti ollut talonpoikaiskerrossänkyjä käytössä. Tällaisia, missä on alasänky ovien takana, on tavattu toisaalta Tornionjokilaaksossa ja toisaalta lounais-Suomessa esim. Uudenkaupungin seudulla, missä olenkin kerran nähnyt kolmikerroksisen sängyn, jossa oli kahdessa alimmassa kerroksessa ovet.

Ja huomenna sitten Turkuun Aboa Vetukseen nukkekotijoulumarkkinoille (paljastetaan nyt etukäteen, että yksi jouluun liittyvä tuote minulta löytyy, sallattihakkuri- ja kaukalo rosollin tekoon) ja nukkekotinäyttelyä katsomaan.

Äidin tuolit

Tuoliteema jatkuu. Tässä uusimpia tekemiäni, mutta yhtä hyvin kuva voisi olla lapsuuden kodistani, liina vain puuttuu pöydältä:

Tällainen kalusto meillä oli ja on tietysti vieläkin olemassa, ainoana erona (paitsi että ovat ihmisten kokoiset eivätkä pieniä kuten nämä kuvassa), että piianpeilin reunat ovat koukeroiset, kun tässä olen käyttänyt vain sorvattuja keppejä. Alkuperäiset kalusteet ovat peräisin äitini kotoa, ja käsittääkseni olivat hänen taatansa tekemät.

Huomenna alkaa Turussa Aboa Vetus & Ars Nova museossa mielenkiintoinen näyttely: 12 vanhaa nukketaloa 1700-luvulta meidän päiviimme Victoria & Albert Museum of Childhoodin kokoelmista Lontoosta. Siihen liittyen järjestetään samassa museossa tänä lauantaina eli 28. marraskuuta nukkekotijoulumarkkinat, jonne minäkin olen menossa. Itse näyttely jatkuu kevääseen saakka.

Uusia tai vanhoja huonekaluja

Viimeaikaisia töitäni:

Sama pirttikalusto, mitä olen ennenkin tehnyt mutta tällä kertaa pidempänä. Tämä olisi ihmisten koossa kaksimetrinen ja näyttää minusta paremmalta kuin se lyhyt versio. Juomalasit ovat muuten kynänpäistä, aika isot mutta sopivat yhteen noiden valmislautasten kanssa, jotka myös ovat liian suuret.

Ja tässä 1:12-kokoisena tuoli, minkä olen aikaisemmin tehnyt 1:18-koossa. Joskus jostain esineestä tulee niin mieleinen itselleni, että sitä tekee mieli käydä vielä illalla ennen nukkumaanmenoa ihailemassa työhuoneessa. Nämä tuolit olivat nyt sellaisia.
Kissanrontti tuli esiin, kun etsiskelin vanhan Talon tavaroiden joukosta jotain rekvisiittaa. Olen ommellut sen tekokarvasta nukkekotiharrastukseni alkutaipaleella, enkä malta hävittää, vaikka aika huvittava onkin. Tassujen ja hännän sisällä on rautalankaa, jotta kissaa voi asetella eri asentoihin.

Ihan uutena tällainen trymoopeili:

Selailin aiemmin syksyllä katsastuskonttorilla jotain vanhaa lehteä ja osui silmiin kuva tällaisesta. Mietiskelin, josko voisin repäistä lehdestä sivun irti, kun huomasinkin pöydällä lapun: "Jäikö lehti kesken? Ota se mukaasi." Ja minähän otin, ja heti kotona peilejä tekemään. Näihin piti tulla vielä lampetitkin, mutta en nyt ehtinyt niihin saakka.

Sunnuntaina menenkin taas messuille, silloin on Nukke- ja nallemarkkinat Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla. Tervetuloa! Sisäänpääsy on muuten ilmainen.