Aloitin rakentamaan nukkekotiani kansalaisopiston kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Talon piirustukset olin tehnyt itse - halusin siitä pieneen tilaan sopivan ja yhden ihmisen liikuteltavissa olevan. Runko valmistui suunnilleen kurssin aikana, kuistiosuuden ja sisä- ja ulkopinnat tein myöhemmin kotona pikku hiljaa. Mutta sitten se jotenkin vain jäi kesken, kun enää ulkoportaiden kaide puuttui.
Keskeneräisyyden syitä oli muutamia. Ensinnäkin: parastahan koko nukkekodissa on juuri se tekeminen. Jos talo olisi valmis, mitä iloa siitä enää olisi, paitsi tietysti katseleminen. Toisaalta valmista taloa on mukavampi katsella eikä siitä odotuksestakaan kovin moneksi vuodeksi hupia riitä, että joskus teen ne kaiteet, joten tämä kohta on kumoutunut.
Toiseksi: Niin kauan kuin tämä talo on kesken, en voi aloittaa uutta, mille minulla ei ole sijaa eikä aikaakaan.
Kolmanneksi: Portaiden kohdalla tapahtui rakennusvirhe. Rakennuspiirustukseni näyttivät epämääräisiltä, mutta loppujen lopuksi niissä ei ollut mitään vikaa, vaan minä muutin suunnitelmia kesken kaiken. Pohjalevy oli tietyn kokoinen. Kun tein kuistia, aloin miettiä, että mihin tarvitaan noin leveät portaat, ennemmin sitä tilaa voisi olla kuistilla sentti tai pari lisää, niin sinne sopisi paremmin jotain huonekaluja. Niin sitten syvensin kuistia ja kavensin portaita. Eihän niitä pitkin kukaan kuitenkaan kulje! Mutta, mutta... Jos ylätasanteelle tekee kaiteen, ei ulko-ovi mahdu enää aukeamaan! Tasanteesta olisi voinut tehdä leveämmän, olisihan sen voinut roikkua osaksi tyhjän päällä, mutta en halunnut ryhtyä korjailemaan. Ratkaisu on, ettei tee ollenkaan kaiteita. Kuten sanottua, kukaan ei oikeasti kulje portaita.
Mutta kyllä ne portaat vain näyttivät niin korkeilta ja vaarallisilta, että pakkohan niissä on kaide olla. Olkoon ovi sitten aina kiinni. Millaiset sitten tekisin? Ei mitään aivan tavanomaista, ei suoria lautoja, ei sorvattuja pylväitä, ei metallista. Yritin muistella erästä entistä 1:1 kuistinkaidetta, jonka kerran suunnittelin. Harmittelin, kun ei siitä jäänyt edes valokuvaa, mutta sitten tajusin, että eteenpäin on mentävä, tämän on oltava ihan uutta. Ja tällainen siitä tuli:
Ensin tein kaiteen osat ylätasanteelle ja sitten vasta aloin miettimään, miten kuvio käyttäytyisi portaissa.
Onkohan kaide liian umpinainen, liian hallitseva?
Saa nyt kuitenkin olla toistaiseksi tällainen. Liian valkoinen se ainakin on. Talon kaikkia valkoisia osia pitäisi tuhria ja kuluttaa hieman.
Hiukan ahtaalta ja kuilumaiselta näyttää nyt, varsinkin ovenedus, mutta onneksi minulla ei ole nukkea, jota voisi edes sovittaa tähän kulkemaan.
I started to build this doll house eight years ago. It is my own design, not something that would exist in the real world. Slowly I made all the details until the railing of the outdoor stairs was the only thing missing. Then I stopped. There were at least three reasons for that.
First of all: The best thing about doll houses is to build them. What would I do, if the house would be completed? Secondly: As long as this house is unfinished, I'm not allowed (be myself) to start a new. I don't have room for an other doll house.
And the last reason: I made an error while building the stairs. I planned them to be wider, but when I was making the veranda, I thought it could be a bit bigger and the stairs on the contrary could be narrower. After all, no one is really going to use the stairs. The result was this: If I make a railing, there is not enough room for the front door to open entirely.
Now, some years later I decided to make the railings anyway and not to open the door anymore. I wanted wooden railings but something not so common and here they are. They still look too white, I have to paint them more aged and worn.
