Kutojan tuvan vintillä

Pari viime syksynä tehtyä esinettä on jäänyt esittelemättä. Lempiesineitäni, vanhoja käsityövälineitä, voisin tehdä pelkästään näitä! Pimeältä matalalta vintiltä en valitettavasti saanut aikaiseksi kovin laadukkaita kuvia, kun oikeassa maailmassakin oli sateisen harmaa päivä.

Nyt voisi sanoa, että täällä keräillään vyyhdinpuita, sillä kolmehan on jo kokoelma. Kaksi on hieman harmittavasti melkein samanvärisiä, mutta sille ei mahda mitään, koska värit ovat kunkin alkuperäisen esikuvan mukaisia. Keskimmäinen on uusin, sen näin 1:1-kokoisena yhdellä viime kesän harvoista romutoreista. Siinä on samanlainen kierroslaskumekanismi kuin vihreässäkin mutta näkyvillä, kun taas vihreässä se on piilossa kopan sisällä. Kuvasta sitä ei kyllä juuri erota, koska jää enimmäkseen siiven taakse piiloon. Mutta tällä kertaa en viitsinyt tehdä laskurista toimivaa, joten siihen liittyvät osat on liimattu kiinteästi paikoilleen, vaikka muuten vyyhdinpuu toki pyörii. 

Rullatuoleja on kertynyt seinustan penkille neljä, ja alakerrassakin on ainakin yksi. Uusimman eli etummaisen innoittajana oli eräs Cedercreutzin museossa olevista rullatuoleista. Käsityövälineiden seassa on vähän muutakin, kuten perunajauhomylly. Lyhdyssä palaa valo, vaikka se ei kuvassa näy; arkkuun on kätketty patterituikkukynttilä.

Täällä olisi matonkutojallekin hommia. Hetekan päällä pidetään mattokääröjä, jotka voisin korvata ohuemmilla. Toisaalta haluan ehkä pitää nämä muistona, sillä olen ne kutonut teini-ikäisenä oikeilla kangaspuilla ja muistan, miten iloitsin niistä silloin. Nyt vasta kuvasta huomaan, että mattojen paksut hapsut tököttävät hassusti ylöspäin, kävin kääntämässä rullat, mutta en viitsi ottaa uusia kuvia.

Ja vielä yksi

Kuistillekin valmistui uusi matto. Sidoksen matkin eräästä vanhasta 1:1- matostani, mutta lopputulos ei kyllä muistuta ollenkaan sitä; loimen pitäisi olla vielä paljon tiheämmässä, jotta kudonnaisista tulisi täysin esikuviensa näköisiä. Muutaman raidan kudottuani aloin epäröidä, sillä matto alkoi kovasti näyttää tiskirätiltä, mutta onneksi pääsin siitä ajatuksesta yli. Pidän tästä yhtä paljon kuin muistakin.

Kuistille pääsee näkemään saranoidun katon kautta tai ovesta ja ikkunoista. Olen mielelläni sanonut, että talossa on lähes pelkästään itsetehtyjä esineitä, mutta en ole muistanut kuistia. Täällähän on vaikka mitä ostettua, tavarat kukkapöydän alahyllyllä ja kynttilä sekä astiat toisen pään penkillä. Kasvit ovat muovikukan osia työnnettynä itsevalettuihin saviruukkuihin ja siltä ne näyttävätkin. Kengät olen muokannut barbien kengistä leikkaamalla ja liimaamalla.

Yllätyksekseni huomasin, että ikkunoita ei olekaan liimattu paikoilleen; onneksi ne ovat niin tiukat karmeihinsa, etteivät ole koskaan pudonneet vahingossa, vaan pysyvät paikoillaan ilman mitään kiinnitystä. En muistanutkaan, että olen jättänyt ne irti, jotta ahdasta kuistia pääsee paremmin sisustamaan. 

Ovessa ei ole saranoita, paitsi ulkoa näkyvät valesaranat, vaan se on samanlailla vain asetettu paikalleen, johtuen tästä:

Tässä on se rakennusvirhe, mistä olen ennenkin kertonut: ovi osuu kaiteeseen ennen kuin on kokonaan auki. Siksi en auo ovea koskaan, mutta on kuitenkin irtonainen samasta syystä kuin ikkunat.

Naulakossa on vanhanaikaiset ukonpäänaulat. Takki ei ole puettava, on vain kangasta liimattuna vähän takin muotoon.

Seinälle on ripustettu Olavinlinnaa esittävä kipsitaulu, peili, avainnippu ja vaateharja tuohitelineessä.

Ja vielä viimeinen matto. Tämä pieni pätkä on tarkoitettu pesuhuoneeseen johtavaan takakäytävään.

Seuraavat matot

 Pääsin kutomisen vauhtiin ja makuuhuoneeseen valmistui myös uusi matto. Tämä malli olikin huomattavasti nopeampi pujotella kuin keittiön matot.

Seuraavassa kuvassa keskeneräisenä puissa matto näkyy vähän paremmin. Muutaman raidan tehtyäni ajattelin, että tuli liian kirjava ja levoton, kun mallissani on niin monenlaista pintaa, mutta jatkaessani kutomista aloin pitämään tästä koko ajan enemmän ja enemmän. 

Täälläkin oli paikka kynnysmatolle.

Taakse portaikkoonkin on ilmestynyt pikkumatto, näitä on niin mukava kutoa. Talo on niin pieni, että portaita tehdessäni olen yrittänyt säästää mahdollisimman paljon tilaa. Siksi ylimpänä on vain kapea tasanne, josta noustaan vielä askelman verran makuuhuoneen kynnykselle.

Otin ikkunan pois, jotta pääsin kuvaamaan:

Tässä seinähylly, jonka tein ennen viimevuotista näyttelyä:

Kirjoja olisi paljon enemmän kuin vain yksi hyllyllinen, mutta laitoin sinne vähän muutakin. Hyllyn koristeosiin uhrasin yhden aiemmin tekemäni koukeroisen keittiöhyllyn. Hirvitaulu on kipsistä valettu, samoin kuin suojelusenkelitaulun ja rappukäytävässä olevan taulun kehykset. 

Mattoja

 Talvi on kulunut aika vähillä askarteluilla, mutta keittiöön valmistui sentään uudet matot. Edellisethän olivat tilapäisratkaisuna äkkiä tehdyt pikamatot, kankaalle liimattuja villalanganpätkiä. Menivät kyllä matoista, mutta halusin kudotut matot. Ihan oikeita räsymattoja en vieläkään saanut, vaan käytin kuteena lankaa leikatun matonkuteen sijasta.

Heti oli selvää, että pelkkä palttinasidos ei kelpaisi, vaan kuvioita piti olla. Yritin tutkia paria edellisten sukupolvien kutomaa 1:1-mattoa kotonani, mutta en saanut niiden kuvioita onnistumaan näin pienessä koossa, joten päädyin sitten tällaiseen ehkä vähän nykyaikaisempaan malliin. Kudontaan käytän tätä ennenkin esiteltyä kudontakehystä ja kuviot syntyvät kudelankojen erilaisesta pujottelusta. Tässä on jo uusi matto aluillaan.

Ihan tavallista ompelulankaa käytän loimena ja kude on kaksi säiettä muliinilankaa. Aiemmin tekemäni maton jälkeen sain toisilta harrastajilta erinomaisen neuvon, että kehikon joka väliin voi laittaa useamman loimilangan. Jokaisessa lovessa on siis kolme lankaa. Kun on muutaman rivin pujotellut, alkavat loimilangat asettua vierekkäin maton päähän, mutta kyllä ne silti pysyvät kolmen ryhmissä, jotka erottuvat vielä valmiistakin matosta, varsinkin "tavallisessa" matossa, kuviot vähän peittävät sitä jakoa. Mutta kuvassa on siihenkin apuväline, jota en nyt tekemissäni matoissa vielä ollut ottanut käyttöön. Tiheäpiikkinen kampa jakaa kolmen ryhmät erilleen; katsotaan, onko lopputulos parempi sen kanssa.

Tässä lähemmin, millaiset matoista tuli. Kahden maton valmistumiseen meni pari kuukautta, sillä pujottelin vain muutaman rivin päivässä, mutta jotenkin oudosti nautin nimenomaan siitä hitaasta tekemisestä. Aluksi puuhasin keittiön pöydän ääressä pelkän kattolampun heikossa valossa, mistä seurasi se, että pidemmässä matossa jonkun raidan väri vaihtui tahattomasti kesken kaiken, mutta nukkekodissakin on hämärää, joten ei se siellä enää näy. Tumma alusta kudottaessa helpottaa näkemistä, niin vaaleat loimet erottuvat paremmin.

Kynnysmaton kanssa samaan loimeen mahtui toinenkin lyhyt matto, joten kudoin palttinalla tämän riemunkirjavan tajunnanvirtamaton.

Tästä näkee selvästi loimilankojen kolmijaon, mutta ei se minusta haittaa. Tämä on myös huomattavasti ohuempi ja taipuisampi kuin siniset, asettuu nätisti narulle. Mutta en kyllä enää tee tuolla kehyksellä kahta mattoa kerralla: kummankin toiseen päähän jäi vain parin sentin loimenpätkät, joita oli erittäin vaikea solmia. Nyt sitten suunnittelen ja kudon joka huoneeseen uudet matot, kiirettä pitämättä!

Vähän valoa

Harjavallan nukkekotinäyttely päättyi kuukausi sitten. Kovin hyvää paikkaa nukkekodeilleni ei uudessa kodissani ole, vaan ne sijaitsevat nyt liinavaatekaapin päällä niin korkealla, että vain pohjakerrokseen näkee nousematta tuolille seisomaan. 

Näyttelyssä havaitsin taas, kuinka käytännöllistä olisi, jos nukkekodissa olisi valot. Näyttelytila oli melko hämärä, eikä katossa olleita kohdevaloja saanut kohdistettua juuri minun taloihini. Avajaisissa seurasin harmissani kauempaa, kun moni museokävijä vain kulki pysähtymättä pimeitten mökkieni ohitse, toisten valaistuja taloja sen sijaan pysähtyivät tutkimaan. Hätäratkaisuksi vein sinne kaksi pöytään kiinnitettävä työvalaisinta osoittamaan kohti nukketalojani, mikä paransikin tilannetta huomattavasti. 

Alun perin ajattelin, ettei nukkekodissani ole sähköjä, joten mahdollisen valon pitäisi olla "öljylamppu" tai johonkin katonreunaan piilotettu kohdevalo, joka vain valaisee huoneita eikä muuten näy katsojalle. En välttämättä haluaisi, että talosta roikkuu sähköjohto, mutta kauppojen jouluvalo-osastoilta löytyy nyt monenlaisia patterivalojakin - ehkä niistä voisi virittää jotain väliaikaista, tuumin. Paristojen kulutusta en mieti, enhän aio niitä valoja jatkuvasti polttaa.

Vastoin tapojani ostin sellaista, mitä moni muukin nukkekotiharrastaja, nimittäin tällaisen pienen takkalyhdyn.

Lyhty ei edusta millään tavoin minun tyyliäni, eikä missään nimessä pääse sinällään nukkekotiini, mutta leiskuvan "tulen" ja muoviset puut sai helposti purettua sen sisältä pois. Ja ehkä tuosta kuoresta voisi joskus keksiä jotain muuta... Nyt on sitten muuripadan alla valkea.

Lyhdyn puut ovat pehmeää muovia, jota pystyy vaikka saksilla leikkaamaan; muokkasin yläpäätä pyramidin muodosta tasaisemmaksi. Käänsin lyhdyn sisukset makuuasentoon, huippu kohti katsojaa, koska niinhän päin polttopuut tällaisessa tulisijassa ovat. Vähän on vaikeakäyttöinen: tuli sytytetään ottamalla vesipata pois reiästään, niin sieltä yläkautta pääsee käsiksi katkaisijaan. 

Pesuhuoneen seinällä riippuvassa tallilyhdyssä on sisällä pienten patterijouluvalojen viimeinen lamppu. Loput sijoitin takana olevaan käytävään, jonka raollaan olevasta ovesta paistaa valo. Lamppuja ei ole kiinnitetty mihinkään, sen voi tehdä vasta kun viitsin avata takaseinän. Sitten muuten näkymättömissä olevia takaportaita pääsee katsomaan ikkunasta.

Kuistille tuli myös patterivalot, karusti vain katon etureunaan kiinni, ja viimeisen pujotin ulkolyhtyyn. Voisi olla toimiva viritys muuten, mutta nyt kun talo on niin korkealla, niin katsoja näkee lamput alaviistosta, mikä ei siis ole tarkoitus. Tuolilla seisojaa ajatellen kuitenkin hyvät!

Kurkistus sisälle.

Muovia ja virkkausta

Muuton jälkeen minulla ei enää ole verstastani, ei edes erillistä työhuonetta, joten puutyöt oli unohdettava ja keksittävä välillä jotain muuta. Kartonkiaskartelu on siistiä sisäpuuhaa ja siihen minulla on paljon ideoita. Kuten olen ennenkin sanonut, kartongista voi tehdä nukkekotiin melkein mitä vain. On hauska miettiä, minkä muotoisista paloista mikäkin esine muodostuu, ja suunnitella kaavoja.

Aiemmin olen tehnyt emalisankoja ja -pesuvateja, nyt tein niitä "muovisina". Lisäksi syntyi saaveja, pyykkikoppia ja kannellisia pyykkikoreja.

Tässä eri värejä. Punainen maali, joka oli eri merkkiä kuin muut,  reagoi oudosti käyttämäni lakan kanssa, ja punaisista tuli tuollaisia raitaisia. En pidä sitä suurena onnettomuutena, sillä vanha punainen muoviesine usein haalistuu ajan kanssa.

Varsinkin pyykkikoppa on hidas valmistaa, se koostuu lukemattomista paloista. Yhden tekemiseen kului ei ainoastaan tunteja vaan päiviä aikaa, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Kopat myös pinoutuvat kauniisti. Mallina oli Sarviksen retropyykkikori.

Samalla tein pikkuhiljaa toista hidasta puuhaa. Olen haaveillut isoäidinneliöistä virkatusta päiväpeitosta nukkekotiini ja nyt sen tekemiseen oli sopiva hetki. Päästäkseni edes lähelle oikeaa mittakaavaa käytin ompelulankoja. Aikamoista tihrustamista pienellä koukulla! Oikeastaan en edes pidä virkkaamisesta, mutta muutaman neliön päivävauhtia sain kasaan tarpeeksi peittoa varten. Pyrin vaikutelmaan, että tämä olisi tehty jämälangoista, joten valitsin paljon eri sävyjä, kaikki vihreään viittaavat mitä varastoistani löytyi ja muutama muu tehosteeksi. Virkkasin kaikista ruuduista erilaisia, mutta valmiista työstä huomasin, että onhan siellä vahingossa kaksi samaa. 

Nukkekodissani ei ole sänkyä, vaan siellä nukutaan vanhassa sivustavedettävässä sohvassa. Peittoon olen erittäin tyytyväinen!

Nukkekodin kuulumisia

 Viime talveksi nukkekodin asukas sai kerrankin tehtyä liiterin täyteen polttopuita.

Siihen mennessä, kun vein nukkekodin Harjavaltaan näyttelyyn, oli puita käytetty jo jonkin verran.

Huono kuva, mutta siellä näkyy sahapukki ja ruosteinen saha, millä hän on puunsa tehnyt.

Näyttely on muuten auki vielä kolmen viikon ajan. Siihen mennessä minun järjestää nukkekodeille paikka uudessa kodissa - ne eivät ole täällä vielä olleet. 

Samanlaisen keittiökuvan olen julkaissut monta kertaa ennenkin, johtuen paitsi siitä, että keittiö on näistä suosikkihuoneeni, niin myös siitä, että keittiön kuvat onnistuvat useammin kuin hankalien pikkuhuoneiden. Joitain pikkuesineitä tähän saattoi tulla sellaisia, mitä ei ole ennen ollut.

Makuuhuoneeseen kiinnitin tauluja, kellon ja uuden hyllyn seinälle, mutta niitä ei kuvasta oikein näe. Sängyn aioin tehdä, mutta sitä ei vieläkään ole ilmestynyt, vaan vanhassa sivustavedettävässä nukutaan edelleen. Verhojakin suunnittelin, mutta on vaikea päättää, millaiset tekisi kaaren muotoiseen ikkunaan. En haluaisi peittää ikkunan muotoa.

 

Kello taisi olla tällainen. En muista, en ole itse käynyt näyttelyssä avajaisten jälkeen.

Keräsin muutamat valmisesineet talosta pois näyttelyn ajaksi, sillä halusin, että siellä olisi vain itsetekemääni. Ei ihan kokonaan kuitenkaan, kellarissa on jokunen ostettu purnukka. Etuseinän suojapleksi kiinnitetään ruuveilla, siksi ne lojuvat talon edessä.