Talvi on kulunut aika vähillä askarteluilla, mutta keittiöön valmistui sentään uudet matot. Edellisethän olivat tilapäisratkaisuna äkkiä tehdyt pikamatot, kankaalle liimattuja villalanganpätkiä. Menivät kyllä matoista, mutta halusin kudotut matot. Ihan oikeita räsymattoja en vieläkään saanut, vaan käytin kuteena lankaa leikatun matonkuteen sijasta.
Heti oli selvää, että pelkkä palttinasidos ei kelpaisi, vaan kuvioita piti olla. Yritin tutkia paria edellisten sukupolvien kutomaa 1:1-mattoa kotonani, mutta en saanut niiden kuvioita onnistumaan näin pienessä koossa, joten päädyin sitten tällaiseen ehkä vähän nykyaikaisempaan malliin. Kudontaan käytän tätä ennenkin esiteltyä kudontakehystä ja kuviot syntyvät kudelankojen erilaisesta pujottelusta. Tässä on jo uusi matto aluillaan.
Ihan tavallista ompelulankaa käytän loimena ja kude on kaksi säiettä muliinilankaa. Aiemmin tekemäni maton jälkeen sain toisilta harrastajilta erinomaisen neuvon, että kehikon joka väliin voi laittaa useamman loimilangan. Jokaisessa lovessa on siis kolme lankaa. Kun on muutaman rivin pujotellut, alkavat loimilangat asettua vierekkäin maton päähän, mutta kyllä ne silti pysyvät kolmen ryhmissä, jotka erottuvat vielä valmiistakin matosta, varsinkin "tavallisessa" matossa, kuviot vähän peittävät sitä jakoa. Mutta kuvassa on siihenkin apuväline, jota en nyt tekemissäni matoissa vielä ollut ottanut käyttöön. Tiheäpiikkinen kampa jakaa kolmen ryhmät erilleen; katsotaan, onko lopputulos parempi sen kanssa.
Tässä lähemmin, millaiset matoista tuli. Kahden maton valmistumiseen meni pari kuukautta, sillä pujottelin vain muutaman rivin päivässä, mutta jotenkin oudosti nautin nimenomaan siitä hitaasta tekemisestä. Aluksi puuhasin keittiön pöydän ääressä pelkän kattolampun heikossa valossa, mistä seurasi se, että pidemmässä matossa jonkun raidan väri vaihtui tahattomasti kesken kaiken, mutta nukkekodissakin on hämärää, joten ei se siellä enää näy. Tumma alusta kudottaessa helpottaa näkemistä, niin vaaleat loimet erottuvat paremmin.
Kynnysmaton kanssa samaan loimeen mahtui toinenkin lyhyt matto, joten kudoin palttinalla tämän riemunkirjavan tajunnanvirtamaton.
Tästä näkee selvästi loimilankojen kolmijaon, mutta ei se minusta haittaa. Tämä on myös huomattavasti ohuempi ja taipuisampi kuin siniset, asettuu nätisti narulle. Mutta en kyllä enää tee tuolla kehyksellä kahta mattoa kerralla: kummankin toiseen päähän jäi vain parin sentin loimenpätkät, joita oli erittäin vaikea solmia. Nyt sitten suunnittelen ja kudon joka huoneeseen uudet matot, kiirettä pitämättä!
